So many times I've tried
But I'm still caged inside
Somebody get me through this nightmare
I can't control myself
Tuleeko ikinä ketään sellaista mun elämään joka voi sanoa "Mä tiedän miltä susta tuntuu. Sä et ansaitse tota."
Kun ollaan tietävinään vaikkei oo hajuukaan tästä. Mietin jo koulusta kesken päivän pois lähtemistä. Meil on muutaman tunnin hypärit nyt, ei mitään fiksua tekemistä. Ainoo keinoo pitää kontrolli, kirjoittaa blogia.
Sain epäsuorat haukut meidän opettajalta. Ryhmätyö oli ihan paska sen mielestä. Mikään ei ollut hyvä. Ok en jaksa noteerata sen enempää vaikka ärsyttää sen verran et voisin käydä potkimassa lommon sen auton kylkeen. (Mut en tee sitä.)
Musta tuntuu että kirjotan tätä blogia, ettei mun tarvitsis vielä kuolla. Sit kun en enää kirjota, mulla ei oo mitään.
Ois helpompaa, ois kauniimpaa, ois yksinkertasesti parempaa.
Kuolema, siitä ei saa puhuu mut se kummittelee mun mielessä ja kulkee mun perässä. Mitä jos?
Niin nää kuvat, ne vaan kertoo mitä mä tunnen. Ne on totta.
Mua pelottaa olla elossa, mua pelottaa olla erossa. En haluu olla erossa, elossa.
Mä haluun duunaa juttuja niinku sillo joskus ennen R'n kaa. Hommaa snagui ja vetää niit reilulla kädellä välittämättä mistää. Mä haluun hukuttaa ongelmat ja hankkii uudet.
Maailma on paha ja se tekee kaikista kaltaisensa.
Fiilikset on tän mukaiset. Mul on vaikee olla, mul on paha olla. Ja jälleen kerran sanon itelleni mielessäni: Jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.