Mä en rakasta sua ja oon pahoillani

Mulla on huono olla. Tiuskin äidille ja mua vituttaa kaikki. 
"Soita Jakkulaan jos tulee jotain." En pysty soittaa. En haluu olla heikko ja kykenemätön olemaan lomilla. Koska "kotona mulla on hyvä olla." Oli ehkä joskus mut ei oo just nyt. 

Juju - tuskaa << 

"Et voi pistää sitä päihteiden syyks, 
synti ei oo teko,
vaan sen tekemättömyys,
joskus sitä tarvii vähä rohkasuu,
että uskaltaa,
hetken kaikki saattaa näyttäytyä usvana, pitää vaa hypätä,
kyllä pohja tulee vielä vastaan,
ja hetken kaikki on vaan paskaa.
hetken, yhden ainoan hemmetin pitkän,
jatkuvan hetken,
kuin se jatkuisi äärettömästi,
kulkien rinnallani äänettömästi,
kun on kokenut,
niin tietää,
kuinka monta kokemusta pystyy sietää,
ja kuinka paljon sitä haluaa kokea,
kunnes mä totean.

Tuskaa jatkuvaa,
tuskaa viiltävää,
tulet aina olemaan mun nainen,
olet mun ainokainen
tuskaa jatkuvaa, tuskaa viiltävää,
tulet aina olemaan mun nainen, olet mun ainokainen."

Se tästä vielä puuttuu että tänne pöllähtää Ari, Piksu ja Sami. Okei mä haluan nähä niitä, mut nyt just en jaksa. En jaksa kuunnella sitä "Hirveetä mitä sä oot tehnyt itelles, ajattele äitiiski, ootpa itsekäs." Jaksanko kuunnella marinaa? 
Hyväksyn sen mitä tein, sen mitä tein. 

 

Oon vihainen. Todella vihainen. Tekis mieli vaan lähtee lätkii mut mä nyt koitan hoitaa tän niinkun kaikki haluu tän menevän. 
"Sad girls smoke a lot." Totta, ja vittu ku röökiki on nykyää kallista. PallMall kallistunu 0,50e...huhhuh. 

Ai saatana mun silmät, en tiiä mitä tapahtu. En pysty pitää silmiä auki. Tää on vaivannu jo pari päivää mut ei näin pahasti. Kirveltää ihan vitusti. 
Kävin huuhtelee mun silmät ja helpotti pikkasen. 
Vaikee kirjottaa sokkona vaikka osaanki kirjottaa silmät kiinni sujuvasti. Oonko ees pro.? 

Mua pelottaa mitä mulle tapahtuu, en tunnista enää omia ajatuksiani. Oon muuttunu, niinkun mun maailmakin on muuttunu,,,muoviksi. Kaikki menee yhä vain pahemmaksi ja lopulta ei oo enää vaihtoehtoo. Ei yhtään syytä olla tekemättä sitä mikä on pyöriny mun mielessä viimiset kolme vuotta. 
Mä haluun repiä mun käden kahtia, mä haluun viiltää valtimon auki ja nauraa kun se ei tyrehy. Mä haluun kiljua ja repiä hiukset mun päästä. Mä haluun repiä mun silmät irti ja raapia ihon pois. Mä haluun katkoa mun kädet ja jalat ja nauraa. 

Mikä mua vaivaa? Tiedän et mun ajatukset on ihan sairaita eikä ne kestä päivänvaloa mut nyt sain sanottua sen. Se on naru mun kaulan ympärillä, ja vaan kiristyy koko ajan. Se menee sitä tiukemmaks mitä enemmän multa kysellään ja mitä useemmalle ihmiselle mun ongelmista tiedotetaan ja mitä useemmin joudun sairaalaan ja mitä useempia lääkäreitä joudun tapaamaan ja valehtelee niille. 

                    .T u p a k k a t a u k o . 

Ei pelkästään se mitä mun varhaislapsuudessa meijän iskä teki. Vaan myös se mitä naapurinpojat teki mulle ja se minkä yks sairas kusipää jätkä teki mulle. Ne on mun mörköjä. 
Seksuaalinen hyväksikäyttö liian monta kertaa. Eikä siitä enää toivu. Enkä mä luota miehiin enää niinkun olisin luottanu jos mitään ei ois tapahtunu. Ja mä luulen et siitä johtuu mun sairastuminen, liikaa asioita mun pienen pään sisälle ängättynä. 
Liikaa sairaita ihmisiä mun ympärillä, liian monta kertaa mut pakotettu asioihin joita en missään nimessä olis halunnut tehdä. 
"Eikä sana "Älä" merkannut enää mitään."
Liikaa on tapahtunut. Enkä mä ikinä ikinä toivu. Mä en pysty antaa anteeks, enkä mä pysty unohtaa. Mä oon katkera, miks kukaan ei huomannu? Miks mut yhä uudestaan ja uudestaan uskottiin naapurin poikien hoitoon...? Miks mun mieli syövytettiin jo niin nuorena? Miks? Miks? Miks? Miks? 
Ja se syöpä on levinny, se on levinny mun päästä...ympäri mun kehoo. Syöpäsoluja on joka puolella. Ja siihen mä kuolen. 

"Sun siskos on huora." "Sun siskos ei pääse taivaaseen." "Sä oot ihan samanlainen kun sun sisko." 

 

Mä rakastan edelleen liikaa. Ja musta tuntuu että Nikokin on mulle vaan laastari, vaikken haluu tajuta sitä. Mä en rakasta Nikoa oikeasti. Mä leikin sen tunteilla ja satutan sitä. Miks mä oon tämmönen hirviö? Alitajuisesti kostan sen mitä mulle on tehty? En tiedä. Se on hyvä ihminen, enkä saa satuttaa sitä. 
Mä en haluu kertoo sille, koska tiedän että se ei tuu kestää. 
Ja mä oon aivan helvetin pahoillani. 

Oon valehtelija. Ja nyt taas huomaan kuinka paska ihminen. 
"Sä oot hirviö." <- niinkun mun 9.luokan maikka sano. 

Ei helvetti oikeesti. Nyt mä sain sanottua sen itelleni, tätä kautta. En todellakaan ansaitse yhtään helpompaa hetkeä. Mä en ansaitse onnea, tulevaisuutta enkä rakkautta. 

En pelkää pimeää, mä pelkään valoa. En pelkää kuolemaa, mä pelkään elämää. Mä pelkään itseäni ja sitä, miten suuri voima mun sisällä asuu ja satuttaa mua. Mä pelkään ihmisiä. 

Se kaikki paska se ei ikinä lopu. Mä kertaan jokaista niistä hetkistä mun päässä päivittäin. MÄ ELÄN NE HETKET UUDESTAAN JOKA PÄIVÄ JA IKINÄ KUKAAN EI OO PELASTAMASSA MUA.