perjantai 19. syyskuuta 2014

Can you hear me?

Tuntuu et mä oon puun ja kuoren välissä. 
Mua ahistaa tosi paljon, mulla ei oo tarvittavia mukana. 
Mun pitäis sanoo äitille ahistuksesta (jota en todellakaan aio tehdä) ja/tai soittaa Jakkulaan. 
Edellisien postauksien perusteella mulle jo soiteltiin, että kannattais mennä yöks sinne. Mut kuten sanoin en haluu olla niin paska etten pysty olla kotona yötä. 
Musta vaan alkaa tuntuu etten mä oikeesti pysty olla kotona yötä vaikka haluaisinkin. 

Viime aikojen tapahtumat on ollu mulle liikaa. Mä en pysty olla yötä missää enää näköjää, mul on koko ajan helvetin paska olo ja mun ajatukset on sairaita. 

Kiva, että tuli sukulaisii kylään mutta mä en nyt jaksa olla sosiaalinen. 

Btw, luin jonkun kuukausikoosteen ja ai että kun alko vituttaa. 
Tuntuu paskalta ja oon kuulema draamaqueen. Nyt kun kerta oon saanu sen tittelin niin hoidetaan vittu sitten rooli loppuun asti. 
Ollaan huolissaan siitä, että mä en ole tullut osaksi yhteisöä ja kaikkee muuta paskaa. Mut mua ei kiinnosta. 
It's me, myself and I. 

Just nyt mulla on semmonen olo etten jaksa. 
En vaan jaksa. 
En mä jaksa ees viillellä, mä oon niin väsyny tähän. 
Makaan vaan yksin valveilla ja toivon kuolevani siihen. 

Ehkä mä voisin lähtee laitokseen, jos pääsen huomenna kotiin heti aamusta.? 


Ettekä te oo siellä nyt. Ette nyt kun kaikki on päin vittua ja koko maailma sortuu mun jalkojen alta. 
Ällöttää kun mutsi tulee mun selän taakse olevinaan tekemään jotain, mut tiiän et se koittaa kahtoo mitä mä tässä teen. Mut se lukee tän, tiedänhän mä sen, joten ihan sama.
Mietin et laitan tän blogin asetukset niin et tätä voi lukee vaan muutamat. Jospa huomenna jaksaisin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.