lauantai 13. syyskuuta 2014

Eikä kukaan kuule kun hajoan.

Täytyy koittaa olla viiltelemättä yhtäkkii se onki hirveen paha juttu ja ennen kaikkee vaarannan muidenkin terveyden. Anteeks mitä?
Mä en ole mikään roolimalli eikä musta sellasta saa vaikka kuinka haluisitte.

Oon väsyny tähän "toi on huomion hakua." Kun mulle se ei sitä ole. Mulle on aivan sama hoidetaanko haavat vai ei mulle ne vaan on ja kuuluu olla. Se on ainoo keino kohdistaa ahdistus musta ulos...veren mukana.
En halua vierihoitoon, enkä julkulaan. Mä vaan toimin niinkun mun kuuluu toimia. Okei se tupakalla käynti oli väärin, kaikki tekee virheitä. Ja oon pahoillani siitä.

Oon väsyny tähän olevinaan huolenpitoon. Ei voi tehä niin että ottaa ainoon keinon pois, eikä anna toista tilalle.
Multa viedään kaikki keinot...viiltely, tupakointi.

Kuuntelen kun muut nauraa tuolla. Toivon et oisin mukana, mut kukaan ei oikeesti halua enää olla mun kaa. Ne on väsyneet muhun, niin mä oon itekki. Kaikki on niin vaivautuneita kun mä oon paikalla.
Ei täs oo mitään järkee.
Mul on tosi paha olo. Sen ääneen sanominen vähättelis sitä, koska ei oo tarpeeks vahvoja sanoja.
Pettyny itseeni ja koko maailmaan, pettyny elämään. Väsyny jaksamaan. Mul on enää 2 vaihtoehtoo: Luovuta // Taistele.

Mul on tiistaihin aikaa parantaa haavat. Tää on oikeesti törkeetä.
Ei mun viillot teihin satu, EIKÄ NE KUULU TEILLE!!!!

Kukaan ei tiedä miten tää paha olo kiduttaa. I don't wanna be here anymore. I wanna go.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.