Mielen vanki #

Painajaista ajatellakkin mitä mieli pystyy ihmiselle tekemään. Se mitä se tekee, ei sitä ymmärrä jos ei koe itse. Kun omia ajatuksia ei hallihe, ne ajatukset on kamalia, etovia, semmosii et tekee koko ajan mieli oksentaa. Kun sä luulet että ne on totta, koitat päästä piiloon mut pakotietä ei oo. Se piti mua koko yön otteessaan. Ja pitää vieläkin.
Mä en enää tiedä mitä mä aion tässä kunnossa ei oo hyvä et oisin yksin mutta en haluu lähtee takasin laitokseen huomenna ne ei ymmärrä mitä mä käyn läpi.
Todennäkösesti se on mulla eessä. Ei kukaa anna mun tässä kunnossa olla hatkassa.

Toistaseks vielä elossa.

Puukko viiltää keskeltä #

Mä sivelen kättäni puukolla. Suljen silmäni ja kas verta vain valuu. Mun musta veri joka ei anna mitään anteeks ja joka vihaa kaikkia. Saastunut veri.

Pelko saa mut pysymään tässä, ainakin vielä toistaiseksi. Mun mieli, se on jossain ihan muualla. Mä en enää ylety siihen, en saa otetta.
Mä oon kauhuissani, mua ahdistaa tosi paljon. En kestä tätä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä.
SE haluaa auttaa mua. SE on ainoo joka pystyy ja haluaa auttaa. Miks?
Pitääkö mun ottaa apu vastaan? Se olisi viimeinen vaihe SE tunkeutuisi mun mieleen ja syövyttäisi muistot kaikesta hyvästä ja siitä ihmisestä joka joskus olin.
Its time for me to go home now.

Mun maailma on muuttunu muoviksi #

Mä typerys menin sit tekemään sen. Lähin hatkaan...tyylikkäästi mitään epäröimättä. Tosiaankin nyt kun ei oo lääkkeitä otettu niin mun mieli on musta ja maailma on muovia. Mä haluisin vaan pois tästä maailmasta.
Tää maailma on paha ja minä oon paha. Kaikki ois helpompaa jos kuolisin. Yritän mut mikää ei onnistu. Sotken aina kaikki asiat. Mulla on haku päällä kuulema. Tosi kiva.
Kaikki vihaa mua, eniten mä ite. Aiheutan aina vaan hankaluuksia.
SE on täällä mun kaa, pitää mulle seuraa näinä yksinäisinä minuutteina. SE on täällä niin pitkään että mä kuolen ja siihenhän se tähtää. Se haluaa tappaa mut, tällä kertaa minäkin haluan. Mun on vaikee vastustaa käskyä olla tekemättä itelleni mitään. Mulla on ikävä mustia perhosia.
Viiltelyn halu on suuri, suurempi ku elämänhalu.
Ihan sama vaikka mä kuolisinkin. Tappaisin itteni. Musta on vaan harmia.
Musta vesi on mun silmissä koko ajan, se kutsuu mua sinne kylmään ja pimeään valtakuntaan.
Missään ei oo enää järkee. Mä tein mun unelmasta kasan tuhkaa. Kuole pois vitun ruma lutka!!! KUOLE!! Aika mennä?

Kenenkään saavuttamattomissa #

Oon lähteny, mut en oo vielä ees bussissa ja laitos on jo mun perässä. Jos tää reissu ei onnistu mä lähen vaikka huoneen ikkunasta. Mut mähän lähen.
Mua tosiaanki etitää. Ja mun bussi lähtee reilun tunnin päästä.
Pakko pitää matalaa profiilia. Pitäis varmaa sulkee kännykkä. En tiiä.
Vituttaa jos tää kusee jo näin alussa tää homma.
Mut sit mä lähen niin monta kertaa että pääsen minne haluan.
Ei oo vaihtoehtoja.
Ärsyttää ku homma kusee jo näin alussa.
Toivottavasti pääsen perille...
Kyllä mä pääsen. Tavalla tai toisella. Kävelin melkee 10km et pääsin tänne missä nyt oon. Tosiaanki vituttaa jos homma kusee nyt. Ei anneta sen kusta ;)

Onni vaatii vapautta, vapaus vaatii rohkeutta #

Voi olla, että mä lähen huomenna. Pakko päästä juhlimaan uuttavuotta. En tiiä onko peli vielä menetetty vai pystyykö järki vielä voittaa tunteet. Mä haluan sitä niin paljon. 
Haluun olla vapaa, vaikka sitten sillä hinnalla että kun mut saadaan kiinni menetän mun vapauden joksikin aikaa. 
Tietenkään en halua sitä, mutta kun haluan päästä pois tästä systeemin rakentamasta laitoksesta. 
Toivottavasti mun läheiset ymmärtää mun päätöksen. Suunnitelma mulla jo on, mutta sitä en tässä kerro. Se ois liian riskialtista. 
En tosiaankaan tiedä mitä mulle on tapahtumassa. Viime yönä mun päänpäällä lenti mustia perhosia. (Olin sillon vielä hereillä.)
Mun huoneen tuolilla istu musta kissa ja se tuijotti niitä perhosia ja mun lattialla istu joku valkosessa mekossa. 
Ja SE meni mun pään läpi. Olin kattomassa selkäni taakse kun tunsin jonkun tuijottavan mun niskaa...sit se tapahtu. En osaa sanoin kuvailla miltä se tuntu. Kaikki ajatukset ja koko mun oleminen pakeni hetkeks tunsin vaan miten se liiti mun päänläpi, tuntu kuin koko huone olis tärissy. 

Toivon todella etten keitä tässä itelleni semmosta soppaa josta en ikinä selviä. Vaan toivon, että saan viettää hetken vapaudessa ja sitten voin alistua ja tulla takasin..tai sitten mut haetaan takasin. Saa nähdä. En kuitenkaan usko voivani blogata hirveesti reissuni aikana. Tai jos voin, niin joudun pitämään entistä matalampaa profiilia.
Emmä haluu mitään pahaa aiheuttaa, luulisin. Mutta mun on pakko tehä tää nyt. Mulla ei oo vaihtoehtoja. 
Mä lähen huomenna, enkä tiiä millon palaan. 
Life's crazy so do I. 

En haluu ajatella etten tekis sitä. Koska ne asiat mitä ei tee kaduttaa. Voi olla, että mä pilaan tällä tempulla kaiken. En tosiaankaan halua ajatella sitä nyt. Se ei oo tän ajan murhe..mutta kuten huomaatte. Joku järjenhippu mun päässä koittaa vielä estää mua. En vaan tiedä että onko se riittävä. 

Mä haluun dokata kunnolla. Vetää semmoset perseet etten toivu siitä koskaan. Se mua varmaan oottaakin jos mä nyt lähen. Saan myös läpykkää jos haluun. Voijaan rentoutuu polttelemalla. Ja ostaa essoja. Sit ollaan ihan piupau jokanen. Vaikka se kuulostaa niin kivalta, todellisuus on loppujenlopuks eri. Laskut saapuu ja meitsi kiipee talon katolle...aikoo hypätä. Millään ei näytä olevan mitään merkitystä... haluu vaan pois, unohtaa kaiken. Sit on taas se kysymys, että päästänkö irti vai roikunko vielä tän narun varassa. Ja kukaan ei tiedä minkä siinä hetkessä valitsee, koska silloi järki, tunteet ja tulevaisuus on niin kaukana. 
Sit löytää ittesä joko kuolleena kadulta ja kaapimiseen tarvitaan lasta. Tai sit löydät ittes suljetulta osastolta taas kerran, vailla omaa päätäntä valtaa sun asioihin. 

Saa nähdä miten käy,...toivottavasti mikää ei mee noin pitkälle. Eihän sitä tiedä jos ei kokeile. Täytyy katsoa miten käy, mutta sitä ei tiedä käykö hyvin vai huonosti vai peräti hyvin huonosti.
Haluisin tehä jotain  t o d e l l a  typerää, rikollista. Vanhojen "hyvien" aikojen muistoks ja kunniaks.   
En tosiaankaan tiedä mitä mä oon tekemässä. Mut sen tiedän, että pitkässä juoksussa siitä ei seuraa mitään hyvää.

Kävipä mitä tahansa, mä kerron sen täällä. 

- Pikkupiru

Pistää kelaa onks tää todellista yhtää #

Ilta meni kutakuinki sillee et kun mentiin serkuille otettiin Roosan kaa baarikellarista alkot mukaan ja lähettiin vittuun. Puoltoistatuntii istuttiin ulkona, juteltiin, juotiin ja sit menttiin kauppaan mie olin pienissä maisteissa...mut tosi mukavaa meillä oli. Sit mentii takas roosalle missä sen iskä anto mulle ensin tyhjän sandelsin tölkin sanoin jotai en muista mitä nii se anto mulle täyden. Kittasin sen ja sit mutsi alko valittaa mulle mun juomisesta ja anto mulle mun lääkkeen. Sain myös sikarin sedältä <3 Poltan sen vasta kun on aihetta siihen.
Se on mun vuodenvika tupakka luultavasti. Sit mä yritän lopettaa.

Oon nyt bussissa. Menossa takasin laitokseen. Loma oli liian lyhyt mut mulla on kuulema 11pv seuraava loma. Tässä tekstissä muuten saattaa olla kirjotusvirheitä kun kirjotan kännykällä ja tosiaan oon vähä maisteissa.
Jalas reinot, sun kaa loppumas keinot.
Joo, kuuntelen jujua roosalta lainatuilla napeilla...kiitos kulta! Aattelin koittaa nukkuu.
Patteri polttaa ihanasti mun jalkaa.

Menettämisen pelko on kaikist kivuist pahin #

Vesi on vapauden elementti, siksi mä pidän siitä. 
Kävelin joenrantaan katselin kuinka joki virtasi, tuijotin sitä tyhjyyttä. Musta veri kuohui mun sisällä. 
Tiiän sen tunteen kun makaat tiedottomassa tilassa, kellut siellä pimeydessä ja joku vetää sua vaan alemmas ja alemmas...sillon valitaan päästänkö kokonaan irti vai sinnittelenkö vielä. 
Paha olo, iso möykky mun sisällä. Siihen ei tehoa masennuslääke, ei unilääke ei mielialaa kohentavat. Siihen ei auta mikään. 
Oispa ihana tarttua terään ja viiltää, niinkun tein silloin joskus. Nyt mun käsiä, jalkoja ja mahaa koristaa arvet. Mut on tikattukin ties kuinka monta kertaa. Ja julkulassa lääkäri sano mulle "sun käsivarret ei tuu ikinä olemaan nätin näköset." En välitä. 

Haluun itkeä, en vaan osaa. Psykologi aina sano, että mulla on tunnelukkoja. Mutta lopetin siellä käymisen.

Kamalaa palata arkeen, peruskouluakin on vielä muutama kuukaus suorittamatta. Sitten voin keskittyä vaikka töiden tekemiseen jos siltä tuntuu. 
Meillä vaihtuu opettaja. 

Whatever, ei jaksa välittää. 
Ei oo enää ketään niin läheistä joka tuntuu ymmärtävän asian just niinkun sillon ennen. Ennen K'ta. 
Sillon me oltiin ME. 
Nyt kun puhun sulle, kerron huoliini...se ei tunnu enää samalta. 
Mulla on paha olo, eikä se lähe pois. Siihen ei oo lääkettä. 
Haluun tehä jotain typerää. Mut en haluu pidentää mun laitoksessa olo aikaa. 

Mun on pakko vaan kirjottaa koko ajan kun en tiiä yhtään, että mitä muutakaan tekisin että pysyisin kasassa. 
Mä vaan kelaan koko ajan kaikkee typerä mitä ei pitäis. 
En haluu olla elossa, erossa. 

Mun mieli tekee temppuja. Mä tiedän sen. Mut tilanne ei oo vielä niin paha. Ainakaan toistaseks. Mä tiedän missä mennään...vai tiedänkö? 

I know if I go, I'll die happy tonight #

Mulla on taas se fiilis. Haluan pois tästä maailmasta. Joku jahtaa mua, kun kävelen kadulla tunnen sen tuijotuksen mun selässä. Ei siellä mitään ole kun katson, mutta silti. Kun nukun joku istuu mun vieressä. Välillä se painaa mun keuhkot kasaan ja herään kun en saa henkee. Nään taas niitä vitun sairaita painajaisia. Mua kidutetaan, raiskataan, jahdataan. Siellä on ihmisiä, mutta ne ei auta kun pyydän apua. 

Juuri nyt kuuntelen Lana Del Rey'n Born to die biisiä ja juon bissee. 

Olin joskus palavasti rakastunu, se oli molemminpuolista ja kesti monta vuotta. Ongelma oli se, että olin rakastunu tyttöön. Tyttöön joka oli mulle sukua. 

Mä rakastan sitä edelleen, meijän homma petti siihen, että ei kestetty ympäristön painetta tarpeeks. Molemmilla oli ongelmia itsetuhoisuuden ja päihteiden muodossa. Lopulta, me erottiin. Mutta ollaan oltu aina parhaat ystävät lapsesta saakka ja ollaan vieläkin. 

Hän on ainoa naishenkilö jonka kanssa voisin ikinä seurustella. En tiedä miksi hän on poikkeus. Oon aina tietänyt olevani kiinnostunut miehistä. Se oli niin ainutlaatuinen rakkaustarina ettei semmosta toista tule. 

En vois enää seurustella tytön kanssa.

"Nitkuti kitkuti vitullinen kipu, tipetit tippuu kun letkuissa riipun. Onko tuo piru ketä vierelläni istuu. En voi liikkuu vaan hiljaa virun."

1.1.2014 alkaa, tehodietti. 

ekan viikkoo 1000kcal, siitä hiljaa pudotan sitä alaspäin. Sitten kun kuntoilun määrä on maksimissa nostan sitä pikkuhiljaa takasin tonniin. Ja tää kestää siis 1.6.2014 asti. Siitä edespäin en anna painon enää nousta. 

Mulla on ollu syömishäiriö, bulimia. En tiiä oonko vieläkään toipunu siitä kunnolla koska sillon kun ahdistaa liikaa en syö ja oksennan mitä syön, saatan myös ahmia ja oksentaa. Nyt aion kuitenkin toimia oksentamatta. Se nimittäin herättää laitoksessa turhaa huolta. 

Katsotaan mihin kuntoon pääsen kesään mennessä. Jos en ole tyytyväinen tehodietti jatkuu niin pitkään kuin on tarve piste. 

Mä lähen ulos sateeseen koiran kanssa masistelemaan. Taijan kävellä joenrantaa pitkin...se on ihanan synkkä reitti. Se on aika creepyä tälleen illalla, koska joku oikeesti seuraa mua. Mut rakastan sitä jännitystä. 

- Pikkupiru 

Kuolemanpelko näkyy meissä tummina alueina silmiemme alla. #

Mun mieli on yhtä harmaa kun sää tuolla ulkona. Ja nyt mä tiiän miks koko ajan sataa vettää. Ne on niitä kyyneleitä jotka me vuodatetaan J'n puolesta. Ottaisivat mielummin minut kun J'n. Mähän halusin kuolla, tää on tosi epäreilua. Se on niin kiltti, viaton ja nyt se makaa sairaalassa letkuissa ja mikä on todennäkösyys että se paranee...aika pieni, vaikka ei sitä halua uskoa. 

Se lähti yskästä, keuhkoputkentulehuksesta ja se sai keuhkokuumeen. Nyt sen toinen munuainen on pettäny ja sydän ja keuhkot romahtanu. 

Ja jätkähän on nuori, 16 kesäinen. 

Mä niin vihaan tätä maailmaa, ja jos ne vie J'n en anna maailmalle ikinä anteeks. Täällä on niin paljo ihmisiä jotka välittää. Tappakaa mut mutta vittu jos teette sen J'lle. 

Mä luulin, että mä oon kokenu jo kaikki surun tunteet. Mutta tää, tää on ihan erilaista. Mä pelkään, vihaan, oon surullinen, katkera. J on mun mielessä koko ajan. Ja hyvä niin, toivottavasti se tuntee kuinka paljon sitä ajatellaan. Haluisin vaan sanoo sille että kuinka tärkee, ihana ja rakastettu se on. Haluisin, että jos se kuolee se kuolis onnellisena, eikä peloissaan. J ei saa kuolla. Ei. 

Kaikelle on tarkotus, ja kaikelle on merkitys.

- Pikkupiru

Itsekunnioitus mennyt, jäänyt huoranmaine #

"Rehellinen työ ei oo ikinä kannattanu eikä kannata nytkään." 
Tän lauseen sain perintönä mun iskältä. 
Tälleen alkuun postaustahti on aika rivakka, ja varsinkin nyt kun oon kotona ja mulla on kone käytössä 24/7.
En tiiä, tää hatka homma et tuleeks siitä mitään. 
Kahtoo nyt. Onhan tässä vielä päiviä aikaa. Mut toisaalta, pystynhän mä lähtee laitoksestakin hatkaan. Muahahha. 
Miks kusta kotilomia? 

Pojat kun tulee saunasta ruvetaan kahtomaan pankkiryöstö elokuvaa. Se lienee mun tuleva ammatti. Vitsi.

Mä oon oikeesti aika ilkee kun sille päälle satun. Oon tosi hyvä pahottaa ihmisten mielen. Mutta mun kaverit sentää ymmärtää mun mielipuoliset läpät. Jos sanon jotain jollekkin tuntemattomalle niin se todennäkösesti vihaa mua siitä hetkestä lähtien. 
Huomatkaa, että tässä blogissa keskityn todellakin vain mun pimeään puoleen. 
Oon myös hyvä servaamaan ihmisiä, saamaan ne nolostumaan ja oon aika taipuvainen kiusaamiseen jos siihen on ärsykkeitä. Kyllä mä yritän pitää viholliset lähellä mut it's hard. Varsinkin kun on 8-vuoden koulukiusaamiskokemukset. Siis kiusattuna olemisesta. Olin ite sillon niin pahoin masentunu, että en jaksanu reagoida siihen muulla tavalla kun vähän lisää masentumalla. 

Mut joo se on mennyttä ja musta on kasvanu tämmönen pieni paskiainen. Hahaha! Kyllä tää maailma vielä tajuaa, että minkälaisen musta teki. Fuck the system. Fuck the police. 

Tekis mieli päästä bommaa pitkästä aikaa. Siitä saiskin mukavaa vapaa-ajan tekemistä. 

Btw, ootteko nähny Wall-e leffaa? 
Se on kyllä aika sarkastinen. Ihmiset on semmosia läskipalloja, eivät liiku ite yhtään mihinkään. Robotit ja tietokoneet tekee kaiken niitten puolesta. Tossako on maailman tulevaisuus? 
Ite tykkään liikkua.  
Hahahah. 

Mä ajattelin tammikuun 1.päivä - kesäkuun 1.päivä pitää herkkulakon. Sillon pitäis lähtee viimisetkin läskit jonkun muun vaivaks. 

Mutta pikkupiru rupee kahtoo leffaa. Kuittaan. 

Kohta kaikki on taas toisin #

Mä pelkään klovneja. 

En kestä olla kotona. Mä haluun täältä vaan pois. Haluun lähtee. 
Mielessä kehkeytyy suunnitelmii, miten pääsen täältä vitun landelta pois ja minne voin mennä. Onneks kaverit ottaa aina avosylin vastaan. 
Mä en kestä. 

"Helvetistä taivaaseen ja sieltä takasin. Elämästä paeta, olla ihan sekasin."

Ei mua kukaan löytäis saisin olla varmaan viikon tai pari ihan rauhassa. Sitten voisin mennä takasin laitokseen tai sitten en. 
Haluun vetää pään täyteen aineita. Vuos sitten käytin vielä kaikkee sekasin. Oon polttanu pilvee nyt viimeks syksyllä. Siitäkin on liian pitkä aika. Haluun essoja, pameja, panacodeja. Kaikki käy. 

Voivittuvoivittuvoivittu. 
Jos mä teen tän en tee sitä sen takii, että en välittäs. Vaan sen takia että mulla on niin vitun paha olo. Mun on pakko päästä hetkeks pois. 
Haluun palata hetkeks menneisyyteen. 

Please. 

Totuus musta, miehet ei kunnioita mua. Mua on käytetty seksuaalisesti hyväksi monia kertoja. Arvatkaa miten paljon mulla on vihaa sisällä ja miten mielelläni haluisin kostaa. 
Pahinta oli kun olin Seri tutkimuksissa viime kesänä mun lapsuudessa tapahtuneen hyväksikäytön takia ja ne repi kaikki haavat auki. Ja lopputulos: En pystyny kertoo niille tarpeeks, tutkimukset keskeytettiin. Oisin voinu ampuu ne kaikki. 

Mulla on nyt aikaa suunnitella tätä keissii. En jaksa nyt miettii seuraamuksia tai mitään muutakaan, ihan sama. Nytkin voi olla, että joutusin olee vielä vuoden laitoksessa. Sama ottaa pikku hatkat. 

Joka solua kihelmöi ja mun mielessä on vaan yks ajatus. VAPAUS. 
Menetin kaiken mutta mulle ei jäänyt käteen ees vapautta. 

En mä oo puhaspulmunen, on tullu duunattuu kaikenlaista paskaa. Tosin sillon alle 15-v. Tulipaloja, vahingontekoja jne. 
Oon ollu osastolla 6kertaa. Julkulassa. Oon ollu sieltä hatkassa kerran. 
Julkulasta jouduin suoraan laitokseen. 
kriteereinä: 
-itsetuhoisuus
-päihteiden käyttö
-koulun laiminlyönti
-rikokset
muunmuassa. 

Vapauttavaa voida kirjottaa kaikki mun syvimmät tuntemukset tänne eikä kukaaan väärä henkilö tiedä näistä. 
Käytän aina salaista selainta. Muahahah!!!

Joo, oon ehkä vähän hullu. Kukapa ei olis tässä yhteiskunnassa? 
Mun elämä on yhtä näytelmää, lavasteita ja lisää lavasteita. 
Se tekee musta hullun. 

Mun iskä kuoli alkoihin ja huumeisiin. 
Mun veli käyttää huumeita.
Miks mun tulevaisuus ois jotenkin parempi? 

"kato meininki aina levoton kun mä päihteisiin tartun."

Mulla on kylmä, mutta en valita. Oon kokenu pahempaakin. 
Vittu, lähenkö? 
Kyllä lähden. Jos saan nyt asiat järjestettyy. Vittu kun en ottanu kaikkia mun rahoja mukaan. Mulla ois ollu 40e säästös. 

Let me go #

Äiti on laittanut kaulaani narun, se on niin tiukalla etten voi hengittää. Haluan vaan vapautta. Haluan sen mikä mulla ennen oli. Ennen sitä kun minut otettiin huostaan. Vapaus. 
Asun 14 paikkaisessa lastenkodissa. Meillä on kaikki ovet ja ikkunat lukossa. Sielä pääsee pois vain jos ohjaaja avaa oven. 
Se on vankila. 

Mulla on menny nyt koko syksy ihan hyvin, se on vaan niin helvetin raskasta...tekohymy kameraan. En jaksa enää. Silti koitan näytellä niille kaiken olevan hyvin jotka sen haluavat nähdä. Ne jotka katsovat näkevät sen minkä haluavat nähdä. 

Haluisin saada edes yhden kunnon illan. 
Vetää pään täyteen viinaa. Mutta se on multa kielletty täällä mutsin luona natsilandiassa ja se on multa kielletty kun olen laitoksessa. 

Jos nitkuttelen mieleni äärirajoilla selviänkö tekemättä typeryyksiä Kesäkuuhun asti? Silloin jos en pääse laitoksesta pois niin päästän itseni vapaaksi. 
Olen saanut laitoksessa huoneeni ikkunan lukot auki. Voisin karata siitä jos tahtoisin, mutta mulla on vielä kuitenkin halua nähdä kuinka pitkälle mun siivet kantaa. Ja tän blogin tarkotus on auttaa mua. Että en putoaisi. 

Vituttaa kyllä niin paljon, että voisin tehä mitä vaan. Jospa kuitenkin saisin pidettyä itseni kasassa edes jonkin aikaa vielä. Minulla on myös toinen blogi, sen koitan pitää suhtkoht positiivisenä. 

Ajattelin tänään värkätä tämän blogin ulkonäköä yms. 
Olen kotona lauantaihin asti. 

- Pikkupiru