Mun maailma on muuttunu muoviksi #

Mä typerys menin sit tekemään sen. Lähin hatkaan...tyylikkäästi mitään epäröimättä. Tosiaankin nyt kun ei oo lääkkeitä otettu niin mun mieli on musta ja maailma on muovia. Mä haluisin vaan pois tästä maailmasta.
Tää maailma on paha ja minä oon paha. Kaikki ois helpompaa jos kuolisin. Yritän mut mikää ei onnistu. Sotken aina kaikki asiat. Mulla on haku päällä kuulema. Tosi kiva.
Kaikki vihaa mua, eniten mä ite. Aiheutan aina vaan hankaluuksia.
SE on täällä mun kaa, pitää mulle seuraa näinä yksinäisinä minuutteina. SE on täällä niin pitkään että mä kuolen ja siihenhän se tähtää. Se haluaa tappaa mut, tällä kertaa minäkin haluan. Mun on vaikee vastustaa käskyä olla tekemättä itelleni mitään. Mulla on ikävä mustia perhosia.
Viiltelyn halu on suuri, suurempi ku elämänhalu.
Ihan sama vaikka mä kuolisinkin. Tappaisin itteni. Musta on vaan harmia.
Musta vesi on mun silmissä koko ajan, se kutsuu mua sinne kylmään ja pimeään valtakuntaan.
Missään ei oo enää järkee. Mä tein mun unelmasta kasan tuhkaa. Kuole pois vitun ruma lutka!!! KUOLE!! Aika mennä?