Kuolemanpelko näkyy meissä tummina alueina silmiemme alla. #

Mun mieli on yhtä harmaa kun sää tuolla ulkona. Ja nyt mä tiiän miks koko ajan sataa vettää. Ne on niitä kyyneleitä jotka me vuodatetaan J'n puolesta. Ottaisivat mielummin minut kun J'n. Mähän halusin kuolla, tää on tosi epäreilua. Se on niin kiltti, viaton ja nyt se makaa sairaalassa letkuissa ja mikä on todennäkösyys että se paranee...aika pieni, vaikka ei sitä halua uskoa. 

Se lähti yskästä, keuhkoputkentulehuksesta ja se sai keuhkokuumeen. Nyt sen toinen munuainen on pettäny ja sydän ja keuhkot romahtanu. 

Ja jätkähän on nuori, 16 kesäinen. 

Mä niin vihaan tätä maailmaa, ja jos ne vie J'n en anna maailmalle ikinä anteeks. Täällä on niin paljo ihmisiä jotka välittää. Tappakaa mut mutta vittu jos teette sen J'lle. 

Mä luulin, että mä oon kokenu jo kaikki surun tunteet. Mutta tää, tää on ihan erilaista. Mä pelkään, vihaan, oon surullinen, katkera. J on mun mielessä koko ajan. Ja hyvä niin, toivottavasti se tuntee kuinka paljon sitä ajatellaan. Haluisin vaan sanoo sille että kuinka tärkee, ihana ja rakastettu se on. Haluisin, että jos se kuolee se kuolis onnellisena, eikä peloissaan. J ei saa kuolla. Ei. 

Kaikelle on tarkotus, ja kaikelle on merkitys.

- Pikkupiru