Meen huomenna lomille ja nään ehkä T'tä. Tänään näin H'n ja T'n koulussa. <3
Mul on nyt voimia jatkaa tää ilta satuttamatta itteeni.
Ja se tuntuu paljolta. Yks päivä on mulle ikuisuus, oon tyytyväinen tähän. Hallihen itteni just nyt.
Vaikka istun täällä pimeässä ja kylmässä ja rekkoja lipuu ohi. Tiedän että tänään pystyn mennä sisälle sovittuna aikana, ja saan nukahtaa omaan sänkyyn lämpimään. Huominen tuo tullessaan lisää haasteita, mutta en halua miettiä sitä, elän täysillä tätä päivää. Ilta vaan pimenee ja just nyt mä oon onnellinen ja mul on turvallinen olo. Kaikki on hyvin tässä hetkessä. Tiedän myös, että tää voi silmänräpäyksessä muuttua aivan muuksi. Ja kun suljen silmät nään miten hyppään rekan eteen, mut tiedän että se ei oo tapahtuva nyt eikä välttämättä milloinkaan. Pidän viholliset lähellä.
Harhoja ei oo ollu. Tai en ainakaan koe niitä olevan. Vaikka korppi, puhuvat seinät ja laulava sade voi olla niitä. Mulle ne on totta ja ne auttaa jaksamaan...
Oon ollut kiltti pienelle M'lle. Mutta se vie multa tosi paljon voimia. Siks tarviin paljon omaa tilaa ja tilaisuutta hengähtää. "kun sitä antaa, sitä saa vaan lisää."
Ja mulla on tavotteita, kuten siihen päätykämppään muuttaminen ja et pääsisin tilanteen herraks. Mikä mua auttaa jaksaa on kuva mun verkkokalvoilla minusta asumassa itsenäisesti omassa kämpässä ranskanbullan kanssa. Se on mun suurin unelma. Millään muulla ei oo väliä. Kaikki suunnitelmat on menny uusiks R'n lähdettyä. Mut pala palalta palapeli kasaantuu ja lopulta se kaunis kuva on kaikkien nähtävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.