Huono olo edelleen...horjahtelen ja meinaan kaatuilla. Tajuntaan hiipii ajatus: tee se uudestaan ja isommalla annostuksella. Katotaan paljonko sä kestät.
Kuljen jossain äärirajoilla. Sanoin et toi oli vika kerta...mut entä jos ei ollu. Olin helpottunu ja peloissani kun aina välillä tulin tajuihini...helpotuksen syy että en oo sairaalassa ja pelon syy: että jään henkiin.
Ekakerta kun en oo ollu sairaalassa yliannostuksen jälkeen. Varmaa siks toipuminen kestää nyt pitempään. Haluun uuden satsin. Paras ois ku liuottais nesteeseen ja pistäis suoneen. Pakko saada lisää ja taas pää sekasin. Tosin siinä voi mennä pitkään koska ei saa mistään tällä hetkellä.
Oonko suisidaalinen? En oo, haluun vaan kuolla. Älkää ymmärtäkö tätä niin et mul ois jotai suunnitelmii mut mummin juhlia en vois jättää väliin.
Ei sitä ikinä tiiä et millon loppu tulee, siks siihen kantsii valmistautuu.
R rakastan sua. Huuda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.