Tuntuu pahalta miten äkkiä ja salakavalasti mä menetin Kassun. Mul on niin hirvee ikävä, enkä mä ees tiiä missä se on. Suomessa vai Sudanissa?
Haluisin vaa viel kertoo miten tärkee se on mulle ja kuinka paljo se on vaikuttanu myönteisesti mun elämään. Ja kuinka paljon mä Kassua rakastan.
Menetyksen pelko on kaikist kivuist pahin.
Ja kaikista eniten mä pelkään menettäväni kassun. Poissa silmistä, poissa mielestä. - sanotaan mut se ei päde tähän. Ikävä raastaa.
Mä itken, pitkästä aikaa. Itken Kassua ja ikävää. Sitä että meijän tiet erkani ja että menetin maailman parhaan isäpuolen. En haluu muita mun perheeseen kun Kassun. Mielummin Kassu kun Jenni. Kassu on mulle tärkeempi kun Jenni.
Mä muistan kun sillon pienenä Kassu meni käymään Sudanissa. Olin niin yksinäinen ja ikävissäni. Kuuntelin replay'llä Akon - lonely biisiä.
Kassu on asia jota ei voi korvata. Se tulee aina olemaan mulle yks maailman tärkeimmistä ja aina kun ajattelen Kassua en pysty pitää pintaani vaan kylmät kyyneleet valuu pitkin mun poskia.
Mitä mulla on kun mulla ei oo R'ää eikä Kassua? Niin mitä mulla on? Rikki revitty sydän. Eikä oo salvaa, jolla vois sydämen haavat parantaa.
Sattuu niin paljo et mun on pakko olla elossa, en haluu olla erossa, elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.