Must tuntuu et tänään mä vedän ranteet auki.
Ulkona sataa lunta keli on aivan paska.
Otin aamulla tarvittavaa mut ei se auta.
Ei mikään auta. Tuntuu et pitäis puhuu jollekki täällä, mut ei oo rohkeutta mennä puhumaan.
Kaikki sanoo sitä samaa ja mä en jaksa enää kuunnella.
Kirjottaminenkin tuntuu niin turhalta. Ei mitään uutta, samaa vanhaa paskaa päivästä toiseen. Ei tässäkään oo enää järkee. Missään ei oo.
Niin se menee, kaiken merkitys katoaa. Finally i have nothing.
Mä luulen et mun pää sanoo kohta sopimuksen irti, se ei pysty enää tähän. Monta iltaa pyöritelly mielessä asioita ja päättänyt "elän vielä huomiseen." Ahdistaa. Pelkään sitä, mitä pystyn tekemään ittelleni. Kuinka kivuttomasti voin aiheuttaa niin paljon pahaa.
Ketkä näitä ikinä lukeekin, niin tutkikaa kuvat tarkkaan. Ne kertoo asioita joita en saa sanottua, purettua sanoiks.
"All of those pictures tells something about my thoughts."
Mitä mä teen? Jos mä tästä lähen niin seuraukset ei oo hyvät. Mutta ollappa lähtemättä. Mä en kestä. 2 päivää olin kiltisti nyt pois turhat luulot, terä esiin turhat lupaukset viemärist alas huuhdon.
Se vie mua taas, nähdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.