sunnuntai 7. syyskuuta 2014

This is the end of my story.

Mua ahistaa niin paljon että oksettaa. Tuntuu että henki salpautuu.
Päässä pyörii aivan vitusti kaikkee. Eikä ne oo hyviä asioita.
Mua pelottaa. Pelottaa ihan hirveesti, että pahoja tapahtuu.
Mua itkettää. Edelleen yksin.

Kaikki hokee sitä samaa paskaa. Enkä jaksa enää kuunnella. Huudan niille että olkaa hiljaa. Ajatus mun päässä sanoo..."ota terä". Ja se on mitä mä haluisinkin tehdä.
Haluisin laittaa viestin Jakkulaan...mut kukaan ei ota mua tosissaan. Kukaan ei usko et mul on niin paha olla etten jaksa enää välittää mistään. Kukaan ei usko, ei ymmärrä, ei ees haluu ymmärtää.
Teen itteni vaan naurunalaseks jos mä laitan niille viesti. Yökkö ajattelee vaan "helvetti kumpa tpta ei ois olemassa." ja jos saisin päättää niin en oliskaan.

Henkee ahdistaa. Sama olo kun paniikkikohtauksessa. Anteeks mut mun on pakko. Anteeks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.