sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pitää uskaltaa

Heräsin äskö, mun mieleen tuli ajatus. Että mun täytyy ruveta auttaa itteeni asioiden salaamisen sijaan. Mun on pakko.

Mä vihdoin tajusin että mä tarviin apua. Ja mun on otettava se vastaan. Olisimpa taas se iloinen Viivi.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Pelkoo

Mä pelkään oikeesti satuttavani jos se koskee muhun. Ja ajatus siitä miltä siitä tuntuu satuttaa, koska en halua että se tuntee ittensä epäonnistuneeks. Minä tässä se epäonnistunut olen. Mutta en voi sallia sun kosketusta; se kirvottaa kaikki pahat muistot...
En halua että kukaan luulis etten rakasta mun äitiä, sillä mä rakastan. Paljonkin, mutta omalla tavallani. Tavalla johon ei kuulu kosketus. En oo tottunu siihen. Pienenäkää mua halailtu tms älä tee sitä siis nytkään.

Musta tuntuu etten pysty olla kotona. Täällä mä muistan kaiken liian terävästi.
Z' tietää miltä musta tuntuu, se tietää mitä mä aion. Se painaa päänsä mun jalalle ja olemuksellaan viestittää "älä lähde mihinkään, pysy tässä. Mä suojelen sinua." Voi rakas kun voisitkin suojella mua itseltäni.

Vittu mua pelottaa.

Darkness there, and nothing more.


Kaikki muuttuu mustemmaksi. Ajatus joka hiipi mun mieleen tänään, ei oo terve. Mut taas mä meen. Eilinen hyvä olo on poissa. 
I think its going to happen'. 
Mä en haluu mut haluun kuitenkin. Kumpa joku estäis, mut en usko et mikään voi estää. 

Ja koko maailma nukahti, sen kylmät kädet kuristivat jokaisen nukkuvan. Kaikkien veri muuttui mustaksi ja juonittelevaksi, pahaenteiseksi ja se vain oli tyynen rauhallinen ja lauloi. 

Pitää soittaa kohta T'lle. Yöt on pahimpia meidän kaltaisille dear. Mutta kyllä tää maailma vielä meidät kadottaa, älä siitä huoli. Ollaan matkalla kadotukseen. 

Horoskooppi sanoo tänään: 
 Jokin mitä kerroit itsellesi jonkin aikaa sitten, ei ole aivan totta. Sinua mietityttää, onko totuus muuttunut vai oletko sinä muuttunut. Ihmiset luottavat sinuun, joten ole heidän luottamuksensa arvoinen.

En tiedä pystynkö olla. En usko itteeni, saati siihen että pystyisin olemaan tänään se mikä mun halutaan olevan.
Miten voit olla odotuksen arvoinen, jos et usko itsees? 
Emmä taaskaan tiedä mistään mitään. Kaikki on iha hyvin, mä sanon. Mutta silti mitä mun mieli tekee, anteeksiantamatonta. 

On asioita joista ei voi puhua, asioita joille ei löydy sanoja. Asioita jotka pahenee puhumalla. Asioita jotka ääneen sanomalla voisit pelastaa itsesi, mutta niitä ei ole kirjoitettu. 


 And the raven, never flitting, still is sitting, still is sitting
On the pallid bust of Pallas just above my chamber door;
And his eyes have all the seeming of a demon's that is dreaming,
And the lamp-light o'er him streaming throws his shadow on the floor;
And my soul from out that shadow that lies floating on the floor
Shall be lifted - nevermore!

Stay away from me

"Oh, I was there for you
Oh, in your darkest time
Oh, I was there for you
Oh, in your darkest nights


But I wonder where were you?
When I was at my worst
Down on my knees
And you said you had my back
So I wonder where were you?
When all the roads you took came back to me."


Olo on ihan ok, T kävi meillä ja meil oli hauskaa. Se lähti tossa joku aika sitten. Kiitti. <3 
Mut musta tuntuu, että illan tullen olo voi mennä vaikeemmaks. 
Mutsi ärjyy tuol jotain. Vituttavaa. 
Vittu.  

perjantai 10. lokakuuta 2014

Syvällistä mutta positiivista

Meen huomenna lomille ja nään ehkä T'tä. Tänään näin H'n ja T'n koulussa. <3
Mul on nyt voimia jatkaa tää ilta satuttamatta itteeni.
Ja se tuntuu paljolta. Yks päivä on mulle ikuisuus, oon tyytyväinen tähän. Hallihen itteni just nyt.
Vaikka istun täällä pimeässä ja kylmässä ja rekkoja lipuu ohi. Tiedän että tänään pystyn mennä sisälle sovittuna aikana, ja saan nukahtaa omaan sänkyyn lämpimään. Huominen tuo tullessaan lisää haasteita, mutta en halua miettiä sitä, elän täysillä tätä päivää. Ilta vaan pimenee ja just nyt mä oon onnellinen ja mul on turvallinen olo. Kaikki on hyvin tässä hetkessä. Tiedän myös, että tää voi silmänräpäyksessä muuttua aivan muuksi. Ja kun suljen silmät nään miten hyppään rekan eteen, mut tiedän että se ei oo tapahtuva nyt eikä välttämättä milloinkaan. Pidän viholliset lähellä.

Harhoja ei oo ollu. Tai en ainakaan koe niitä olevan. Vaikka korppi, puhuvat seinät ja laulava sade voi olla niitä. Mulle ne on totta ja ne auttaa jaksamaan...
Oon ollut kiltti pienelle M'lle. Mutta se vie multa tosi paljon voimia. Siks tarviin paljon omaa tilaa ja tilaisuutta hengähtää. "kun sitä antaa, sitä saa vaan lisää."
Ja mulla on tavotteita, kuten siihen päätykämppään muuttaminen ja et pääsisin tilanteen herraks. Mikä mua auttaa jaksaa on kuva mun verkkokalvoilla minusta asumassa itsenäisesti omassa kämpässä ranskanbullan kanssa. Se on mun suurin unelma. Millään muulla ei oo väliä. Kaikki suunnitelmat on menny uusiks R'n lähdettyä. Mut pala palalta palapeli kasaantuu ja lopulta se kaunis kuva on kaikkien nähtävissä.

torstai 9. lokakuuta 2014

Walking dead

Ei tänä yönä. Ei tapahtunu mitään, oon vielä toistaseks turvassa iteltäni...

Darkness know my name.

En pysty mennä takasin. Tarvii olla yksin. Se on tänään. Myrskyisä yö. Paleltaa mutta pärjään. Aika mennä nukkuu ja nukahtaa ikiuneen.

Tärkeää

Mä muistan kun kysyin sillon "miks mä en saa tuhota itteeni?" en muista mitä mulle vastattiin. Mut sillon tajusin, että mä elän sen voimalla. Itseni tuhoamisen voimalla. Mut se tuskin kantaa pitkälle. "usko että Elämä kantaa...." mä annoin neuvoks H'lle mutta en itse usko siihen tai uskon osittain, sillä tiedän vajoavani yhä syvemmälle mustaan. Mua ei voi pelastaa.

Mehiksestä tuli viestii, kerroin suoraa tän hetkisistä fiiliksistä...maybe im saying goodbye.

Jos se tapahtuu...
Laitan jointin palamaan, en aio enää palata.
Lukemattomat  virheet, mitä minä taas teen?

so wrong


Must tuntuu etten mä pysty olla täällä, en pysty jäähä päikkään. Paniikki kasvaa, voi vittu. Oikeesti mä en pysty olla.
Ahistaa tosi paljon, kaikki menee pilalle eikä mikään toimi.
Haluun kadota, kuolla pois, en haluu olla täällä enää.
Päästäkää mut veke. Tosi paha olo, enkä tiiä yhtään mitä teen.
Mä tarviin lepoa, mä tarviin olla hetken ilman stressiä, pelkoa, ahdistusta ja paniikkia. Hetki ilman velvotteita. Täydellinen loma hetkeks kaikesta. Pliis.


Mikään ei auta, mikään ei muutu, mikään ei toimi.
Hätähuuto. Auttakaa. Auttakaa mua. Mä en jaksa.
Sehän on selvää, pää tässä leviää, pää ei kestä. Mieli hajoaa, mieli ei jaksa kantaa tätä kaikkee just nyt.
Pakko kai mun on laittaa viestiä jakkulaan, ei tästä mitään tuu. Ahistus on liian kova että pystysin nyt olla täällä. En haluu tehä mitään peruuttamatonta, ja jos jään tänne niin jotain tapahtuu ihan varmasti.
Niin sen täytyy olla, ei kukaan mun kaa kestä.
Antakaa anteeks mun heikkous. Saastunut mieli ja koko tää vitun elämä. Ei,eieieieieieieiei. En pysty, ja oon pahoillani.

Paniikkikohtaus tekee tuloaan, mut en halua saada paniikkikohtausta täällä. En nyt, enkä tänään.

 
 
 

Cant do this anymore

Haluun vaan mennä piiloon mistä kukaan ei löydä. En meinannu jaksaa herätä tänä aamuna. Ja kumpa en ois heränny, vaan jääny ikiuneen.
Mä en vaan jaksa, tuntuu pahalta olla koulussa. Tuntuu pahalta miettiä kaikkia mun velvollisuuksia koulun suhteen kun en pysty suorittaa niitä. Se tuntuu paskalta. Mitätöin itseni, kun ei musta oo tähän. Mitä tehdä?
Haluun olla kunnossa ja pystyy tekee kaiken mitä multa odotetaan.
Oon väsyny tähän jatkuvaan pakkoon tehä asiat. Tai niinkun, mä itse pakotan itteni tekee asiat. Koska en halua olla toimintakyvytön, vaikka mä taidan olla.
 
Tähän hetkeen tää kaikki on vaan liikaa, koulusta ehkä vielä sinnittelen mut nää päikkäviikot on liian raskaita mulle juuri nyt.
Ehkä mä voisin käydä tän koulun neljässä vuodessa ja et en tekis tänä lukukautena yhtään päikkää? En tiedä. Olis kiva jos ei tarviis stressata asioista niinkuin mä nyt joudun.
Olis kiva jos voisin olla ilman jatkuvaa pakkoa.
 
Hmmmn...katsotaan mitä tapahtuu.
Ei mua nytkään huvittaisi olla täällä. Jaksaminen on vaikeaa.
Haluaisin vaan nukkua. Mut ei tää väsymys enää nukkumalla lähde, sitä saa vain lisää.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Who are you? - me? Im nothing

Jokin pitää mua paikallaan, en halua mennä sisään. Oon yhtä tän maailman kanssa, synkän ja pimeän. Taivas itkee kylmiä kyyneleitä mun niskaan. Maailma on tässä ja totta.
Mä oon yksin niin kuin aina.
Inhoan sitä, että mun täytyy mennä sisälle. Vaikka sataa ja on kylmä, ulkona mun on edes vähän parempi olla kuin sisällä.

Istun pimeässä huoneessa ja katselen ikkunasta ulos. Kaipuu on mieletön. Olisipa ihana upottaa terä mun käsivarteen, tuntea lämmin veri valuvana lattiaan.
Mun kasvot heijastuu ikkunasta, saasteen muovaamat jäykät muovi kasvot..kasvot joita ei voi rakastaa. Kaikki olis hyvin jos aina ois yö, jos maailma ois aina musta. Ettei siinä olis yhtään valoa.

Seinät puhelee mulle verkkaiseen tapaansa. Vesipisarat laulaa lyödessään ikkunaan. Ne veisaa tuomionpäivän lauluja. Odottaa kuolemaa. Korppi istuu pihapuun oksalla hiljaa, erotan sen hädin tuskin ympäröivän maailman pimeydestä, vain sen kiiluvat silmät kertovat sen olevan yhä siinä.

Ajatukset viipyilevät vuoroin menneessä, vuoroin huomisessa. En välittäisi ajatella kumpaakaan. Haluaisin vaan olla. Voiko joku tehdä mulle lobotomian?
En usko, että musta ikinä tulee mitään suurta ja hienoa. Elän vaatimattoman ja tavallisen elämän. Ehkä joskus kirjoitan synkän tarinani ihmisille luettavaksi kirjaksi.

Toivon ettei terä valvota mua ensiyönä. Tarviin unta.

Dih

Huomenna päikkäämään. Ei.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Piikkinaskalilla sormeen

Kun ohjaaja tuli meille ja seisottiin meidän eteisessä kuulin mun sydämen pumpumpumin.
Aivot raksutti...miten pääsen pakoon tätä tilannetta. Jouduin kuuntelemaan taas sitä lässynläätä ja kyllä manhattanin äitiyskonsultti mikä pyöri telkkarissa kiinnosti paaljon enemmän.
En halunnu lähtee laitokseen, niin lähdin sinne Agiin vaikka tuntu etten jaksa mennä sinne ihmistenilmoille. Tuntemattomien eteen. Koska mun kulissit rakoilee.
Olin siel kuitenkin. Ja Z' meni ihan kivasti. Mutsi sentään tuntu nauttivan siitä, kun ite en pystyny.

Haluisin vaan istuu alas ja jutella mun frendien kanssa. Mut T tai H ei oo ees koulussa. Ei voi jutella.

Katotaan miten selviän yöstä.
Pimeys on mun paras ase itteeni vastaan. Ja koko maailmaa vastaan. Mä rakastan pimeyttä. Enkä haluu päästää siitä irti.

Mua varten taivaalla on pilvet valmiina

Must tuntuu et se agikurssi olis nyt liikaa. Haluaisin, että Zili pääsis sinne. Enkä haluu taas nähä pettymystä äitin silmissä. Mut musta tuntuu, etten pysty. En vaan pysty. En pysty. 
Mitä mä teen? Kelle voin kertoo? En haluu kuulla pettymystä kenenkään äänessä. Mut oikeesti olo on niin paska. Ja tohon käteen oikeesti koskee. Vihloo, ihankun sieltä ois menny rikki jotain. Koska sattuu sormiin asti. 
 
Aika antaa vaan mennä, päästää irti. 
En jaksa näytellä, pinnistellä ja pitää pakettia kasassa. 
En kiellä, ettei välillä ilo pilkahtais. Varsinkin hevosten kanssa se on mahollista. Mut se on niin pieni hetki. Auringon säteet löytää välillä tiensä mun mieleen, mut liian vähäks aikaa. Ja sen jälkeen on vaan entistä pimeempää. Siks pelkään hetkiä olla iloinen. Kun sen jälkeen on sysimustaa. 
Katy Perry - Wide awake




Voi illalla sattua repiä tota mun patenttipakettia irti tosta. 
Nimittäin siit on vuotanu verta, siin ei oo mitään rasvaa välissä jne. 

Mitenhän mä nyt händläisin tän homman...? Odotanko sen mutsin paluuta vai laitanko Jakkulaan viestin.????
Tuntuu niin paskalta perua taas...kaikki tuntuu niin paskalta. En pysty enää pitämään mistään huolta. Koulu alkaa mennä päin vittua, vapaa-aika menee päin vittua...mikä tässä ei enää menis päin vittua? Vittusaatana. 


 Miu ja kassun biisi rupes soimaan. I think Im going to cry. 
Miten voin olla näin yksinäinen? En tiedä, mä vaan oon. Sattuu. 
Tuskaa viiltävää. Mulla on kavereita, koulussa paljonkin. Mutta silti. "Mä oon yksin vaikka metro täynnä on ihmisii, ne katsoo läpi kun tartun niiden käsistä kii, ei oo olemassa kummituksii. Miks niin." Suuri tunne, niin suuri ettei se pysy mun sisällä enää. Kipu on sietämätön. "On oikein sanoa se, jos ei enää toista halua." Olispa kaikki menny toisin. Kumpa kaikki ois menny hyvin. Nyt mä oon taas tässä, istun yksin. Haen lohtua blogista.
"En syyllisiä kaipaa, kaipaan vain sen pienen talon suojan, jonka portaalta on pitkä matka tänne."


 MG - Sä olit oikees. Se on R' sulle. 
Oon pahoillani, jos voisin muuttaa asioita muuttasin. ENkä päästäis sua lähtee. 
Steen1 - Jarden träkki, hyvää yötä veriveli näe kauniimpia unia. 

Mitäpä tässä enää pystyy tekemään? Lähen kotoo tai jään. 
Ois pitäny osaa sanoo ei. 

VITTU KUN SATTUU. What ever, mä ansaitsen sen. Ansaitsen kaiken kivun tässä maailmassa. Ansaitsen kaiken pahan. Mitään muuta mä en ansaitse kun pahuutta ja vihaa ja kipua. 
Mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees. 
Millon tällä pienellä tytöllä riittää kantti lähteä? 
Sit näätte mut särkyneenä asfalttiin.  


Kohta kaikki on taas toisin

Istun pimeässä, katselen tyyntä jokea. Vastapuolella joenrannassa on talo, talon ikkunat heijastuvat joen pinnasta. 
Talo näyttää autiolta, ikkunoissa ei ole liikettä. Ehkä koko perhe istuu katsomassa jotain Tv-sarjaa yhdessä ja nauravat. 
Mä istun yksin pimeässä selkä seinää vasten ja toivon voivani vielä joskus tuntea sen lämmön. 
Viimiset paripäivää oon selvinnyt olemalla jotain muuta kun mitä mä oon. Oon leikkiny pienempien kanssa, että kukaan ei näkis kuinka mua satuttaa. Etten itse huomais miten muhun sattuu. 
Etten ajattelis tätä eroa. Etten tuntis itteeni niin helvetin yksinäiseks. Että voisin valehdella itelleni lisää. 

Mä vihaan itseäni, en jaksa enää suorittaa. Mä en saa koulusta otetta, se lipuu mun sormien lävitse. Ja se ottaa päähän. Yritän pakottaa itteni, etten lähtis sieltä. Että kestäsin vaan ne tunnit, että saisin kurssit suoritettuu.
"Heikko kohta se kipeä, josta on kiellettyä multa kysyä."
Mä joudun huomenna korvaamaan 3h valjastunteja. En ois halunnukkaa pitää iisimpiä päivää, ja ainiin mul ois ollu Sanna. No en pääse sinne. Vituttaa olla mä. 

Oon nyt kotona kun meil on tänää illal se agility-kurssi Z'n kanssa. Äiti on asioilla. (SEN erään luona.)
Me käytiin Z'n kanssa metsässä. Sit kun tulin kotiin, ajatus jota oon hautonut ponnahti esiin. Ja mun oli pakko...
Nyt koskee käteen, ihankun ois osunut johonkin tärkeeseen paikkaan. Jänteeseen tms? Sattuu niin vitusti. Enemmän kun ennen. Jos hyvin käy, kukaan ei kato mun kättä, koska "se on jo niin hyvin parantunu." 
Vain muutama viilto. Mut pintaviillot ei tyydytä. On kuultava ja tunnettava miten terä uppoo rasvakudokseen ja repii sen. Nähtävä käden sisälle. Hullu. Insane. 

Se ei enää haluu olla hullu mun kaa. Ja jos hyppään parvekkeelta niin hyppään yksin.
Lainaan tän T'ltä koska ite en oo osannu purkaa tätä sanoiks;
"On helpompi kirjoittaa ikävistä asioista, purkaa mieltä tänne. Hyvistä asioista ei niinkään tule kerrottua. Niitä ei sillä tavalla tarvitse purkaa mihinkään."

Mul on huono olo, oon miettiny tässä et laittaisko jakkulaan viestin, mut toisaalta mitäpä ne vois siellä tehdä? Ei yhtään mitään. Nyt maistuu Steen1. Ah, tää on maailman parasta musiikkia. Pikku pirihuora.  

Taidan käyä savukkeella ja miettii et mitä tänne nyt kirjottasin. Mutsi tulee vasta n.2h päästä. 
Btw tuntu aivan helvetin hyvältä pistää haavoihin alkoo. Ah. 
 







maanantai 6. lokakuuta 2014

Kinda fuuuuu

Niin lähel mut kuitenki niin kaukana. On ollu harvinaisen hyvä päivä. Liekkö seroquelin uudella annostuksella asiaa?

Haluisin jäädä tänne ulos.
Haluisin vaan. Olla tässä maailma mun ympärillä, ihan hiljaa ja huomaamaton. Yksin mut silti yhdessä. Häipyä pois.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Helvetistä taivaaseen ja sieltä takas.

Niin oon aina ollu syyllinen kaikkeen, vaikka mul ei ois mitään tekemistä asian kanssa. Sitähän ne Julkulassakin. Viivi on paha, laitetaan viivi huonehoitoon koska Viivin takia nää nuoret täällä riehuu. Viivi se aina tekee kaiken pahan. Viivin on kyllä oltava syyllinen. Syytetäämpä Viiviä terrori iskuista. Eikai siinä vittu. Oon niin tottunu siihen. En tee ikinä mitään oikein. PILAAN AINA KAIKEN! Tuliko yllätyksenä? Tarpeeks monta kertaa kun sulle jotain sanotaan niin sen uskoo sit itekki. Ja mähän oon samanlainen kun mun sisko, pelkuri, epäonnistuja ja syyllinen. Arvoton, kuulumaton mihinkään.

Mä nään tän maailman mustavalkosena. En kiellä sitä. Ja mä vihaan tätä maailmaa. Mä vihaan kaikkia ihmisiä. Mä vihaan itteeni ja mä vihaan mun elämää.
Ja musta oikeesti tuntuu että mitä vittua mä täällä vielä teen?
Ei mul oo enää mitään menetettävää. Ja jos sul ei oo mitää menetettävää sul ei oo mitää syytä elää.
Mä oon menettäny kaiken, ja menetän itsenikin. Pikkupirulle.
Asenne on ase ja ase tappaa.

Mun maailma on tuhoutunu. Eikä sitä enää voi korjata. Vitun sama ketä tätä lukee, ja mitä te ajattelette. Ei kiinnosta. Mua ei voi enää ulkopuoliset satuttaa. Ainoo joka mua voi satuttaa oon MINÄ.

Ei tästä saa enää lasta eikä paskaa.

Mihin mä sit kuolen? Mä kuolen ikävään.

Ei polku tää vie mihinkään. Umpikuja ja on palattava takasin. Kulen tätä polkua ees taas ja käyn läpi kaiken uudelleen ja uudelleen.
Eläväkuollut ei musta muuta enää saa. Pyydän anteeks et oon tunkeutunut ihmisten elämään, pistäny sen sekasin kyselemättä, epäröimättä ja katoan nyt ilman selityksiä. Kyl elämä teidät kantaa. Mul vaa ei oo enää elämää. Oon tyhjä kuori.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Trying to make some noise

Tänä yönä kun silmäni suljen niin voi olla vaikee avata niitä taas seuraavaan päivään.
Oon lueskellu Edgar Allan Poeta.
Se vetää mua puoleensa, kietoo mut kylmien käsiensä ympärille ja vetää mut ikiyön pimeyteen.

Haluisin juosta piiloon. Katsella miljoonia tähtiä mun yläpuolella, tuntea yhteenkuuluvuutta.
Nukahtaa siihen uskoon ettei mikään vois satuttaa mua silloin, kun tähdet tuikkii taivaalla.

Pojat duunaa jotain keskenään, toiset tytöt puuhaa jotain keskenään. Mä istun yksin, irrallaan kaikista ja kaikesta.
Väsymys painaa raskaana mun hartioita, muuttuko tää ikinä?

Kill me

Onnistuin eilen ohittaa tuhon, mut luulen et tänään en samaan enää pysty. Toivottavasti ens yönä olis myrsky ja todella kylmä. Toivottavasti yössä olis joku ohjaaja joka ei huomais mitään.

perjantai 3. lokakuuta 2014

It's so dark out here

Jos jotain itelleni sallin niin tämän ja nyt. Pyydän anteeksi, se on väärin. Mutta hätä ei lue lakia.
Enkä mäkään muuten lue lakia, jos siitä lähetään.

Kumpa asiat ois menny toisin. Mut ne ei ikinä mee niin, kuin ois ollut hyvä niiden menevän. Liikaa rankkoja kokemuksia, huonoja ihmissuhteita, kipua, pelkoa, ahdistusta, masentuneisuutta, väkivaltaa ja nöyryytystä, liikaa hyväksikäyttöä.
Liikaa arpia.

Tiia rakas, älä satuta ittees. Tiedän et sul on sama tilanne mut en haluu et päätät päiväs. Kato edes huominen. Oot niin tärkeä. Aivan helvetin rakas. Enkä kestäis sitä että kuolisit. En vaan kestäis. Koska olisin siihen syyllinen.

Su-----

Kuulen ääniä, kuiskailua edelleen.
Pelottavaa. En haluu syyä mun lääkkeitä. On huono olo. Haluun kuolla. "kuole pois, niin kaikkien...joka ikisen elämä helpottuu."

Iskit just niihin kipeimpiin. Anteeks, en voi hallita itteeni nyt.

Ugly bitch

Otin nää kuvat eilen.
Mun terapeutti teki sen tänää, löi mua kasvoihin. (ei kirjaimellisesti) Se alko puhua M1-lähetteestä mun tän viikkosen touhujen takia. Se oli kuulema "itsemurhayritys" ja miljoona muuta. Se sano, että entä jos nyt kuitenkin joutuisit lähtemään Julkulaan. Sori mä ennen tapan itteni kun joudun julkulaan. 
S I N N E  M Ä  E N  E N Ä Ä  M E N E ! ! 

Vittuku tääki paska alkaa lahota. Ei vittu kun ottaa vaikeesti. 
Voihan tää kuulostaa pahalta tollasten tanttojen korviin, mut miettikää miltä se kuulostaa musta. Kuolema = freedom. 
Eilen kun kävelin koiran kanssa illalla pimeessä ja kahtelin tähtiä, niin mietin...joskus mäkin oon yks tähti noiden miljardien joukossa. 

"Im Slowly drifting. Drifting away."


Siispä, n.18 aikoihin mua tullaan hakemaan. Huoh. Ei paljoa kiinnostais sinne mennä. 
Anyways mun on mentävä. Mut sielläkin on niin kurja olla. Kaikki syynää, en saa liikkuu yksin. Ei sitä jaksa. "Joskus sitä tarvii vähän rohkasuu, että uskaltaa."
En tiiä enää mistään mitään, en oikeen enää jaksaa välittää asioista. Mulle on aikalailla ihan sama mitä tapahtuu (kunhan en joudu sinne vitun julkulaan) Kun oon siellä, must tuntuu et se on rankasu, et mut on hylätty sinne. Että oon tuottamaton sielu ja se on mun vankila. Te ette voi tietää miltä musta tuntuu sieltä. Se on sietämätöntä. Siellä kaikki inhoo mua, kukaan ei halua auttaa, ne haluaa vaan tehdä elämästä vaikeempaa. 
Ne hoitsut, ne on ihan kamalia. Ne saa jotain sadistista tyydytystä siitä, miten ne kohtelee nuoria siellä. 
I dont wanna go there anymore. I dont. And I will not go there anymore. Never, ever. 

Ei vittu että näytän koulukuvissa ihan hirveeltä. D: Hyi saatana. Pakko varmaa oikeesti polttaa noi kuvat. EI noita kestä kahtoo. Nyt tajuan miten kaikki joutuu kärsimään aina kun mä oon paikalla, ja miks ihmiset kääntää katseen pois musta. Hyi vittu. 
Nyt ois aika helvetin hyvä syy tappaa itteni. OON AIVAN HELVETIN RUMA. En oikeesti tienny et näytän tolta. Hyi vittu. 
Eihän mua otettais ees mihinkään koskaan ikinä töihinn. 
Korkeintaan must tulee vanha pirihuora. 

Varmaa pitää räjäyttää itteni et kukaa ei joudu kattoo mun rumaa naamaa sit kuolleena. HYI VITTU. 
Tää vie mun järjen. Nyt mulle selkeni aivan helvetin kirkkaasti kaikki. Voisin polttaa itteni. Kukaa ei tunnistais mua sen jälkeen., tai oikeesti hypätä jonkun rekan alle, sit oisin niin pannukakku että morjens.
Ei vittu saatana en kestä. Ja nyt on perjantai. Sunnuntaista on muodostunu mun vihollinen. Sillon aina sattuu ja tapahtuu. Jospa tänä sunnuntaina pystysin ottaa iisisti. Hope so. 
Pakko lähtee röpöttelee viel kun voi. 

Miks elää kun voi kuolla?

Joku joka haluaa pois, joku joka haluaa olla yksin. Joku joka haluaa puhua, joku joka ei uskalla puhua. Joku jonka mielestä jotkut asiat vain pahenee puhumalla.
Mul on taas tänään kallonkutistaja. Huoh, eí siitä oo mitään hyötyä.
Mistähä sais coodeja? Tiedänhän mä mistä niitä saa.
Muistan kun meinasin kuolla yliannostukseen coodeista. Harmi, että jäin henkiin.
En tiiä mitä tekisin. En tiiä haluunko elää, mut en oo myöskään varma et haluunko kuolla? Kyllähän mä jossain vaiheessa muutenkin kuolen. Ois ihanaa kuolla.
Set me free. Please.

Haluisin viiiiltäää. Viiltää aivan kunnolla. Viiltää niin, että koko maailma hukkuu mun mustaan vereen. Mun vereen, joka on täynnä pahuutta. Vereen joka vihaa kaikkia. Vereen joka ei anna mitään anteeksi.

En sais tehä sitä, mutta taidan tehdä sen silti. En tiedä, tänään...huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla? Joskus.
I'm trying to see clear.

K U O L E M A !

Suisidaalinen pikkutyttö joka halusi vain elää

My whole world is falling apart.

Tik tik tik tik tik tik tik tik...
Kello tikittä keittiössä.

Yksinäistä. Tekis mieli lähtee ulos harhailee. Olla aivan sekasin. Olla yksin, tai siis kahdestaan. Terän kanssa. Kaikki hajoaa, kaikki kaatuu, kaikki putoaa.
Ja mä oon alone.

En ees haluu et kukaan valvois mun kanssa. Ei se muuttais mitään. Mua ei väsytä yhtään. Tää on taas näitä öitä. Ihan kuin kaikki valo maailmasta ois kadonnu, niinkun mun maailmasta onkin. Mutta hassua ajatella, että jossain päin on nyt aamu taikka päivä. Ja täällä on niin niin pimeää. Kohta ollaan siinä, että kun herää ja lähtee kouluun on pilkkopimeää ja kun pääsee koulusta on pilkkopimeää. Kun päivässä on vain muutaman tunnin ajan valoisaa. Mutta parasta on se kun kelloja käännetään ja saa nukkua pidempään.

Enää yks kesä ennen 18-v ja mun on pakko jaksaa sinne asti. Ei sinne oo kuin vuos. Ja mä mietin, että millä keinoilla sinnittelen vielä vuoden? Valokuvaus, eläimet, kaverit, koulu, perhe.?
Niillä pitäis pärjätä mut tuntuu, että  se on mahdotonta.

Mun pitäis päästä töihin, ruveta säästää rahaa, että voisin sit 18-v käydä ajokortin ja hommata ranskanbullan. Ja sit ostaa jonkun autonrotiskon joka muistuttaa enemmän säilyketölkkiä kuin kulkuneuvoa. Kulkee sillä ympäriinsä koiran ja kavereiden kanssa. Elää mun elämää.
Must tuntuu et oon ollu yli 2-v sivullisena mun omas elämässä. Haluun mun elämän takas. Haluun mun tavotteet ja haaveet takasin. Tietyt niistä vaan on niin pirstaleina, että niitä ei enää korjata.

Ääniä, paljon ääniä...hiljaisia, vähän kovempia ja sitten taas hiljaisempia. Hui.

torstai 2. lokakuuta 2014

Shit happen'

  
Mul on ihan hirvee olo. N jätti mut. Se oli lukenu tätä blogia mun tietämättä. Se ei kestäny. 
Mä tosiaankin oon hirviö ja ansaitsin tän. 
Anteeks, en halunnu satuttaa. 
"Muista, että ilman luottamusta meillä ei oo mitään."
Haluun kuolla. Kyllä pohja tulee viel vastaan. 

"I wish I could make it easy, easy to love me."
 




Juju - tuskaa 

En kestä, en kestä itteeni tässä maailmassa. Miks mä tänne synnyin? Pilatakseni elämiä? Mä välitin Nikosta, mutta olin viel liian rikki R'n jälkeen nähdäkseni selvästi mitä tein. 

Lopulta oon minä itseäni vastaan, yksin.
Kumpa mun elämä muuttus ja voisin ottaa ranskanbullan. Koiranpennut on niin, ne saa ajatukset kaikkeen tärkeeseen. Koira pitää mut hetkessä, niinkuin hevoset. Mieli ei voi vaeltaa kovin kauas, kun täytyy antaa kaikki sille eläimelle. 
Haaveilen siitä, että pääsen omaan kämppään asumaan ja voin ottaa sen ranskanbullan. Mutta siihen on vielä puoli ikuisuutta aikaa. 

Oon hullu. 





Oon sit sinkku...äläpä kohta mulla on taas joku kierroksissa, pääsen hajottaa lisää elämiä ja satuttaa itteeni enemmän. 

VITUN HUORA!HUORA!HUORA!HUORA!HUORA!HUORA!HUORA!HUORA!
Kukaan muukaan ei näytä kestävän mua niin miks itekkää kestäsin? Oispa nyt nappeja...
Tule äkkiä 18-v niin pääsen ettimään onnee onnelaan. 

Historia toistaa itseään, jälleen. Anteeks. 


 

Mihin katoat maailma

Että mua nyt vituttaa nuo pikkupennut jotka vituilee, haukkuu ja puhuu paskaa selän takana mut eivät uskalla sanoo päin naamaa mitään. Just nyt mä tylytän yhtä pikku lutkaa joka on menny tekee paskat mun frendille. Voin sanoo et ton lutkan tarina ei pääty hyvin jos se jatkaa tota. 

Steen1 - Valepuvussa feat. Rauhatäti

Mistä noita lutkia oikein sikiää? Mä voisin tappaa ne kaikki. 
Ei vittu, että tekis mieli käyä leipomassa noita turpaan oikeen urakalla. "Voi vittu mitä spedei."

Niit epäilyttäviä ääniä kuuluu edelleen, kuiskailua.
"Mul ei oo saldoo soittaa sulle edes piippii, jos kuulet jotain koodaa mulle heti, jos et oo jedi sä oot kuollu vitun jedi."
Tän päivän biisi on ehdottomasti - kaapissa on natsi 2011

"Anteeks rouva taisin puukottaa sun lasta.
Herra pankkiiri mä pistin autos paskaks.
Viha pelkoo, pelko lamauttaa,

mut en haluu koskaan viedä pois sun sananvapauttas.
Mul on sama oikeus, siks mä tääl huutelen,

ku on jäljel niit harvoi jotka mua kuuntelee.
Eikä uhkailuja tarvii painaa villasel.

Mä en oo niit pellei jotka pelotellaan hiljaseks.
Enkä niitä joil on mennyt pata niin pahasti jumiin,

et uskoisin kaikkiin ihan vitun älyttömiin uhkakuviin.
Ulkonen uhka tääl luo yhteishenkee.

Oo nyt vittu hiljaa, no sitä en tee.
Vaikka joutusinkin matsiin täst taksitolpalla,

väittäen et ennustaminen on täysin vitun mahdotonta.
Ja sun mielipitees vituttaa,

mut oon silti valmis kuolemaan sananvapautesi puolesta."

Mä oikeesti kuolisin mun frendien puolesta. Niitten ongelmat on mun ongelmia, ja kun joku henkilö on ongelma niin mä poistan sen. Mä en kato vierestä sitä touhua, enkä sitä miten mun kavereitten elämä tieten tahtoen romutetaan ja pilataan. Mä teen mitä vaan estääkseni niiltä mun kohtalon. 
"Näin pirihuora pirihuoran kasvattaa."
Ajatelkaa musta mitä ikinä vittu haluatte mut frendeistä ette sano sanaakaan. piste.

"Itsekunnioitus mennyt,
jäänyt huoran maine elämän tarkotus on vaan huumausaine.
Taas yks lisää, joka luuli pystyvänsä,
huumeiden kanssa normaalisti elävänsä.
Hidas itsemurha, yhet snagut lisää,
ulos ei pääse kun oot kerran mennyt sisään.
Helvetistä taivaaseen ja sieltä takasin,
elämästä paeta olla ihan sekasin.
Rakkaitasi kusetat saadaksesi rahaa,
kamaan mikä tekee sulle aivan vitun pahaa.
Toleranssi kasvaa täytyy annoksia lisätä,
joka kerta sä kuolet vitun huora vähän sisältä.
Anulle kukaan ei sanonut suoraan,
ettei ole olemassa vanhaa pirihuoraa.
Itä-helsinkiä sisään suoniis vetää,
ja kun kuolet ei sua jää kaipaamaan ketään."

"Vihollinen seisoo päällä pottuvarpaani, varo paha poika tulin tekee parhaani." Kannattaa varoo, en oo kiltti kun suutun. Onneks en oo kilahtanu viel Jakkulassa, koska sillon tulis turpiin kaikille. :D 
 

Wish you were here

Tuntuu pahalta miten äkkiä ja salakavalasti mä menetin Kassun. Mul on niin hirvee ikävä, enkä mä ees tiiä missä se on. Suomessa vai Sudanissa?
Haluisin vaa viel kertoo miten tärkee se on mulle ja kuinka paljo se on vaikuttanu myönteisesti mun elämään. Ja kuinka paljon mä Kassua rakastan.
Menetyksen pelko on kaikist kivuist pahin.
Ja kaikista eniten mä pelkään menettäväni kassun. Poissa silmistä, poissa mielestä. - sanotaan mut se ei päde tähän. Ikävä raastaa.

Mä itken, pitkästä aikaa. Itken Kassua ja ikävää. Sitä että meijän tiet erkani ja että menetin maailman parhaan isäpuolen. En haluu muita mun perheeseen kun Kassun. Mielummin Kassu kun Jenni. Kassu on mulle tärkeempi kun Jenni.

Mä muistan kun sillon pienenä Kassu meni käymään Sudanissa. Olin niin yksinäinen ja ikävissäni. Kuuntelin replay'llä Akon - lonely biisiä.

Kassu on asia jota ei voi korvata. Se tulee aina olemaan mulle yks maailman tärkeimmistä ja aina kun ajattelen Kassua en pysty pitää pintaani vaan kylmät kyyneleet valuu pitkin mun poskia.

Mitä mulla on kun mulla ei oo R'ää eikä Kassua? Niin mitä mulla on? Rikki revitty sydän. Eikä oo salvaa, jolla vois sydämen haavat parantaa.

Sattuu niin paljo et mun on pakko olla elossa, en haluu olla erossa, elossa.

Its okay

Mä meen tänään lomille, ja oon yön kotona ja sitten huomenna vielä päivän. Mul on edelleen oudot fiilikset, ikäänkuin tekisinkö jotain vai enkö tekisi?
Tää päivä on ollut ihan jees koulussa, tehtiin jotain esitelmiä ja opettaja piti sitä hyvänä (kerrankin.).

En tiedä mitä päivä tuo tullessaan, varmaan muutaman postauksen ainakin. Ajattelin tänään kuvata paljon ja laittaa tännekkin ottamiani kuvia jos osaan ottaa tänään sellaisia joihin kätkeytyy mun fiilikset. En tykkää sellaisista kuvista mistä ei voi aistia mielialaa ja tunteita.

Loppujen lopuksi mulla menee ihan hyvin. En oo satuttanut itseäni maanantain jälkeen. Aika hyvä saavutus?
Yks haava vaan ei parane ja näyttää tulehtuvan. Muut on jo arpeutunu, ihania liiloja arpia käsi täynnä.
Alotin eilen lukee Stephen Kingin Hohtoa. Se on hyvä kirja.

Pitää soittaa tänään T'lle ja R'lle. Haluun jutella.
Ja yritän tukee T'tä ja haluun kertoo sille miten se on mulle tärkee. Ettei se ajais itteesä enempiin hankaluuksiin. Samaa toivon itelleni. Mut mä luulen et kaikki kääntyy loppujen lopuks parhain päin. Että alan pikkuhiljaa keräillä itteni palasia ja lopulta olisin niin ehjä kuin suinkin voi olla kun sut on miljoonista palasista kasattu. En ikinä tuu olemaan samanlainen kun ennen, prikulleen yhtä ehjä. Kaikkia palasia ei voi korjata.

Mun täytyy nyt mennä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Viillä valtimos

Huono olo edelleen...horjahtelen ja meinaan kaatuilla. Tajuntaan hiipii ajatus: tee se uudestaan ja isommalla annostuksella. Katotaan paljonko sä kestät.

Kuljen jossain äärirajoilla. Sanoin et toi oli vika kerta...mut entä jos ei ollu. Olin helpottunu ja peloissani kun aina välillä tulin tajuihini...helpotuksen syy että en oo sairaalassa ja pelon syy: että jään henkiin.

Ekakerta kun en oo ollu sairaalassa yliannostuksen jälkeen. Varmaa siks toipuminen kestää nyt pitempään. Haluun uuden satsin. Paras ois ku liuottais nesteeseen ja pistäis suoneen. Pakko saada lisää ja taas pää sekasin. Tosin siinä voi mennä pitkään koska ei saa mistään tällä hetkellä.

Oonko suisidaalinen? En oo, haluun vaan kuolla. Älkää ymmärtäkö tätä niin et mul ois jotai suunnitelmii mut mummin juhlia en vois jättää väliin.
Ei sitä ikinä tiiä et millon loppu tulee, siks siihen kantsii valmistautuu.

R rakastan sua. Huuda.

Please go away

En aio viillellä enää, haluun lopettaa sen jo tänään.
En aio vetää nappeja enää, se on taakse jäänyttä elämää.
Se tulee olemaan vaikeet, mutta pystyn siihen. Toivon että kaikki ois menny toisin, enää ei voi peruuttaa mutta pääasia että oon kunnossa.

En tee tätä enää koskaan millonkaan ikinä.

Sekavuudesta selvyyteen

Pakko sanoo et lääkkeis on mukavaa, kunhan ois sellasii jotka piristää...ei sellasii mitkä väsyttää.
Otin sen satsin maanantaina 18 maissa ja eilisestä ei oo mitään selviä muistikuvia, tänään oon edelleen tokkurassa...mut tulin silti kouluun. Btw, oon kuullu tänää ääniä, en osaa sanoo et mistä se johtuu, mut creepyä.
Otin sen 4200mg eli 4,2gemmiä...olin miettiny sitä jo jonkin aikaa ja tiedostanu, että pumppu ei välttämättä kestä.

Mun koordinaatiokyky on kadonnu, en muista mitää ja unohtelen koko ajan pieniäkin asioita. Mun on vaikee saaha muitten puheesta selvää, eikä kukaan tunnu saavan mun puheesta selvää. (kenties vähä sammaltaa.)

Mä näytän ihan oudolta, kun katon peliin niin se ei oo mun kuva siellä kattomassa takasin.

Tuli ajatus et voiko tää johtuu tosta yliannostuksesta...? Emmä näin sekasin ennen sitä nimittäin ollu.

Mä en aio viiltää enää, enkä mä aio ottaa ylimääräsiä nappeja.
Mä yritän pitää ne poissa.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Liikaa

Sydän tykyttää ja vajoon koko ajan syvemmälle mustaan. En muistanu tätä euforiaa. Oon lääkkeis.

Muistois se eufoorinen tunne

"tapan itseni mut murhaaja mä en oo."
Voi T, pitikö sun mennä joutuu osastolle. Etkö oo viel oppinu millo ne kieroilee sun päänmenoks? Mä aavistin tän jo eilen.
Voisimpa auttaa.

Leijona - viinaa, huumeita ja väkivaltaa

"Sä voit hyvinkin kelailla et miten ton nyt ottaa, puhunks mä täyttä paskaa vai onks mun jutut totta."

"Kato ihminen on peto, perusvaisto tappaa ja kyl tosi stoorit aina sadut hakkaa."

Hyvää oloo saat napeista.

Maanantaina kirjotettu, mutta en uskaltanu julkasta...joten julkasen nyt.

En tiiä, haluun eroon tästä paskasta...tiiän mä miten se käy. Ja tiiän kans et kun kerran lähtee niin takas ei pääse.
Mä oon sisäistäny ajatuksen.
Niinku kaikki mullekkin aina sanoo "elämä jatkuu." jatkuishan se ilman muakin.

Need to think about it.
En viiti viel julkasta tätä, ettei synny haloo. Julkasen tän sit ku oon varma.

Emmä mitää pahaa tarkota...tarviin vaan breikin. Ja haluun pistää elimistön testiin. "kestääkö, kestääkö? No ei kestä...pumppu vaan reistaa ja silmät verestää."

Jos tää jää mun viimiseks teoks, oon sinut asian kanssa ja haluun että tiedätte, en ikinä lakannu rakastamasta teitä, vaan jo pitkä aika sitten lakkasin rakastamasta itteeni. Oon luonu itestäni hirviön, mörön jota pelkään ja jonka kanssa on vaikee elää. Ahdistus on sietämätön.

Ei tää oo itsemurhaviesti, haluun vaan varmistaa, että jos kuolisin tähän niin tiedätte millä mielin mä lähdin. Nyt mulla on ihmeen rauhallinen fiilis, tieto tulevasta rauhasta auttaa jaksamaan viel pienen hetken.
On kaks vaihtoehtoo mitä voi käydä:
1. Kuolen
2. Jään henkiin

Kävi mitä kävi, mä rakastan äiskää, Jessee, Villee, Roosaa (niin paljon et tekee pahaa nähä sut ja K), Pumpulaa, Brandtin porukoita, Arin porukoita, Piksua ja Samia, Merjan porukoita, Laura serkkua ja sen porukoita. Ziliä ja Papua <3  kummun tyttöjä, Annaa, Heliä, Heidiä, Tiiaa, Tiia H, Karoliinaa. + muita kamuja. Uusia luokkalaisia ja elämän tärkeitä hevosia: Gami, Thys, Pontus, Riku, Dina, Remu, Pilkku, Jyrki, Patukka, Ketku, Amok, Börrö & Humu.
Tärkeiks on tullu myös JJ ja Tiina.
Mehiksestä Nelli ja Akkanen.
Jos ei enää nähtäis niin haluisin sanoo: kiitos, anteeks ja näkemiin.
Ja oon pahoillani tapahtuneesta, elossa tai kuolleena.

4 gemmiä, ei siihen kuole...tiedän. Ja kun herään niin life goes on.
Niin se aina menee. Life goes on. Se on kyl 10kertanen annos...no lopulta me nähään miten käy.

Haluun vielä selventää...mä en oo yrittänyt itsemurhaa tällä päivämäärällä. Viaton yliannostus vaan, jotta pääsis hetkeks tästä paskasta.

Hups mite helppoo se oli...4,2gemmiä tarkalleen. Eikä voi enää muuttaa.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Lähde , ikiyöhös palaa -

Ens yöstä on tulossa sietämätön. Yökkönä on semmonen jolle en uskalla sanoo mitään. Ahdistaa ja must tuntuu et mun on pakko viillellä.
Puhelimen kaa viel pärjään kun voin laittaa jonnekkin viestiä, mut en uskalla aatella mitä käy kun ei oo yöllä keinoa viestiä pahasta olosta.

Mä varmaan valvon ens yön.
Ei oo turvallinen olo, not at all.
En halua olla yötä yksin. Mut ei oo vaihtoehtoja. Pitää selvii yksin niinkun aina. Jos pystysin nii vetäisin itteni lääkkeillä tajukankaalle. Ei nyt vaa voi.

"turhaan pyydän armahdusta - järkkymättä korppi musta istuu päässä veistokuvan, hievahda ei paikaltaan. Unelmissaan vain se mailla hornan liikkuu irvokkailla, kun sen varjo aaveen lailla illoin kasvaa lattiaan - varjo synkkä raskas, josta sieluni ei nousemaan pääse enää milloinkaan. "

Jälleen kerran yksi kylmä kyynel tästä ahdistuksesta.
Antakaa mulle anteeks.

-

Varas, Poliisi
Vieraisiin, Kotiisi
Velat, Saatavat
Enkeli, Saatana
Mies, Pyromaani
Peto, Saalis
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Pastori, Piru
Setelit, Hilut
Pummil, Lipul
Nautinto, Kipu
Ajatus, Teko
Jänis, Repo
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Kyttä nukkuu metsässä, Glockki oli poissa, Esimerkillistä hiljasista tarinoista,
Tosiasioista heräävä urbaani legenda, Ei näistä vasikoida, (ei kuulu agendaan)
Löin vahingos Teron kanveesiin ku käännettiin yht spedee, Kyl se siit heräs, Toinen pelle joutu teholle,
Goisii, No niin se homma toimii, Saat respektii täs maailmas vaa satuttamal toisii,

Oo messis kaikessa, Tai oot säälittävä pelle, Mä jätin todistelut kolmannelle kymmenelle,
Se on yks juttu mikä on aikuisuudes parasta, Ei tarvii tehdä yhtää mitää oman luonnon vastasta,
Vedä poika pahaan kuntoon, Tee säröö omaantuntoon, Kutsu jumalaa nii paholainen vastaa huutoon,
Se taas pitää huolen et pieni osa susta kuolee, Siks en oo lyöny ketää ihmist moneen vitun vuoteen,

Varas, Poliisi
Vieraisiin, Kotiisi
Velat, Saatavat
Enkeli, Saatana
Mies, Pyromaani
Peto, Saalis
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Pastori, Piru
Setelit, Hilut
Pummil, Lipul
Nautinto, Kipu
Ajatus, Teko
Jänis, Repo
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Just ennen mun frendit jolla ei mee hyvin, On niit samoi jotka jatkuvasti tsiigaa ola yli,
Vaikkei siellä olis ketään, Ne jatkuvasti pelkää, Et joku tulee perään, Vaanii massia tai henkeä,
"frendi soitti ovikelloa about viime joulukuussa"
Seisoin oven takan glockin piippu omas suussa, Mä otin sen mutkan, Purin sen, Sit me keskusteltiin,
Se pelkäs nii vitusti ettei halunnu jäädä henkiin, Tsiigaa ku randomi alibi julkkiksen silmiä,
Sano mulle ettei se oo ihan vitun rikki sisältä, Käytännön karmaa, Paha tekee pahaa,
Eikä metsä sulle vastaa, Vaa imasee sut mukanaan, Rata-äänite laulut peliin, Mä en usko luciferiin,
Mut se uskoo muhun, Niinku patsas uskoo puluun, Jimil arkku aukes,
Pudotessaan hautaan, Se oli jääny junan alle, Loput sä voit arvaa

Varas, Poliisi
Vieraisiin, Kotiisi
Velat, Saatavat
Enkeli, Saatana
Mies, Pyromaani
Peto, Saalis
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Pastori, Piru
Setelit, Hilut
Pummil, Lipul
Nautinto, Kipu
Ajatus, Teko
Jänis, Repo
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

joo nyt ollaan muroo saalis, eli sata viinapulloo, Sadan päivän ajan pystyt lääkitsee sun omaatuntoo,
Jengi haluu ylös koska ne on alimpina kaikist, Mut sä et eroo siellä millään tavalla sun alamaisist,
Siks Pacifisti kulkee kadul puukko povarissa, Ja viihde käyttö muuttuu päivittäiseks pienis osasissa,
Kylhän mä tidän et on onnellisii kuolleena, Siellä nään koko skaalan oikeessa suhteessa

Varas, Poliisi
Vieraisiin, Kotiisi
Velat, Saatavat
Enkeli, Saatana
Mies, Pyromaani
Peto, Saalis
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Pastori, Piru
Setelit, Hilut
Pummil, Lipul
Nautinto, Kipu
Ajatus, Teko
Jänis, Repo
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Varas, Poliisi
Vieraisiin, Kotiisi
Velat, Saatavat
Enkeli, Saatana
Mies, Pyromaani
Peto, Saalis
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Pastori, Piru
Setelit, Hilut
Pummil, Lipul
Nautinto, Kipu
Ajatus, Teko
Jänis, Repo
Lennä tai ryömi sun sydämesi lyönnilt

Miks vitussa me oltais muka poikkeus?

Steen1 - Ajan henki 
Steen1 - Tunne ft. Shaka 




"Onni vaatii vapautta, vapaus vaatii rohkeutta."
 Niin mä ajattelin sillon ennen kuin löin. 

Eilen oli mukava ilta, paitsi se tuntu niin väärältä, epätodelliselta...
T oli vetäny jotai paskaa, se soitti mulle ja oli aivan sekasin. 
Toivottavasti se on kunnossa. 

Mulla on outo olo, en haluu olla tässä, enkä missään. 
Haluun paeta, mut en oikein tiiä mitä. 
"Hengitä ulos, hengitä sisään...jengii on kuollu ja delaa koko ajan lisää." 
Steen1 - Sinisiä rappuja ja punasia hintalappuja, helvetin kova biisi.


En tiiä mitä tästä tulee? 
"En pysty muuttaa paskaks kaikkee mihin kosken, kun se lyö annan toisen posken." Tekis mieli tapella ihan kunnolla. 
Olin eilen aivan vitun väsyny, ahisti ja vitutti aivan saatanasti. 

Pitäis kohta mennä vetää huorameikit naamaan. Eihä siinä, kauhee ikävä frendejä. 

Mut mä en voi hyväksyy sitä, se on liian outo asia. Se ei toimi, en suostu siihen. Not gonna happen. Joudut valitsee, minä vai hän? Ei mulla sillee oo mitään sitä vastaan, mutta ajatus etoo. Hyi saatana. En suostu siihen. 

"Pala kurkus ja rinnas käskee luovuttaa. Ku kala kylki pinnas leikkimäs kuollutta."



Muistatko R, Niin kauan kun mä oon tääl, ei sul oo mitään hätää. 
Sä et oo tääl enää, ja siks mikää ei toimi. 
"Keksii uhkii niinku oikeis ei ois tarpeeks, ja ylpeilee sillä ettei osaa antaa anteeks." 
Henkises lamas siin sit kanavoida raivoo, kun ylös katsomal näkyy valo syvemmäski kaivos.

"Oon kyllästyny kulkee ilman suuntakylttejä, pubeis dokaa tuhansii mun kaltasii tyyppejä." 

40 senttii.

"Se pelkäs niin vitusti ettei halunnu jäädä henkiin."

Päivän biisi: Steen1 - Teille kaikille feat. Julma-Henri
 
"Tää on niille jotka on vieny multa massit.
Tää on niille jolta otin omat takasi.
Tää on niille jotka kulkee omii polkui.
Tää on niille jotka on menettäny jonku.
Tää on niille jotka selvis kolmekybäseks.
Tää on niille jotka on särkeny mun sydämen ja niille jotka uskoo luonnonlääkitykseen,

ei tää ihan paska päivä oo, otetaan viel yhdet!
Mä räbäytin kadulla itelleni röökiaskin, pari kahvii ja snadit hatsit.

Ei paljoo tarvii ku vähän selviää, raha on paska isäntä, hei pidetään se renkinä.
Kun Steen MC niinku E=MC², räbään silmät kii,
ettei ilmeet sekota mun riimei.
Pienest asti välittäny ääriviivojen yli, paljo ois sanottavaa mut en löydä kynii.
Skriivaisin taas yhet läpät mun vihkoon, etten luota yhteenkä hevonvitun liskoon!
Turvallinen Suomi, fossiilit on kivettymii.
Kyl huumeet toimii joka paikas yhtä hyvi.
Miks yrittää ku vaan yks tuhannesta onnistuu rikastumaan oikeesti, täällä haisee kusetus!
70 prossaa masseist menee vuokraan, loput ruokaan ei ihme että huoraan.
Pari latii hätäsellä CD-ärrällä.
Elää, kynyttää massii jokaselta sossun ämmältä.
Oli luottotiedot nyt neki tipotiessään, pitää lähtee tällää tuntematonta romaani-miestä.

Tää on niille jotka on vieny multa massit.
Tää on niille jolta otin omat takasi.
Tää on niille jotka kulkee omii polkui.
Tää on niille jotka on menettäny jonku.
Tää on niille jotka selvis kolmekybäseks.
Tää on niille jotka on särkeny mun sydämen ja niille jotka uskoo luonnonlääkitykseen,

ei tää ihan paska päivä oo, otetaan viel yhdet!
On edelleen asioita, joiden vuoksi kuolla.

Valkoset kengät, onks se sillä selvä?
Sil on kiva kello anna sille pilluu, sil on rahaa ja autokin,
vie sut paikkoihin, ostaa sulle kaikkea kivaa, rakkaus on ilmaa.
Vittuun periaatteet, uudet vaatteet!
Frendit vaihtelee ku trendit, se oli se julkkis.
Huorasiks saadakses olla julkkis?
Mä oon vaan töissä täällä, mä en allekirjota firman linjaa, työnantajat huoraa.
Noi on ne levy-yhtiön huorat, oho katso seiskan huoraa.
Rahan huorat, pahan huorat, perintätoimiston huorat,
tupakkayhtiöiden huorat, aseteollisuuden huorat, vittuun huorat!
Eläksä rahan takia vai rahalla? Pahuus elää teissä, vittuun raha meistä!

Tää on niille jotka on vieny multa massit.
Tää on niille jolta otin omat takasi.
Tää on niille jotka kulkee omii polkui.
Tää on niille jotka on menettäny jonku.
Tää on niille jotka selvis kolmekybäseks.
Tää on niille jotka on särkeny mun sydämen ja niille jotka uskoo luonnonlääkitykseen,

ei tää ihan paska päivä oo, otetaan viel yhdet!
Joo, joo. Steen1, kuljen taskut tyhjinä, oon vittumaisempi ku te kusihuorat yhteensä.

En pärjää järjestelmäs, mulla ei oo kiduksii tai liskon suomuja,
hommat menee vituiksi. 
Helvetin lämpötila 21 astetta, nää valkoset seinät heijastaa mun katsetta.
Näis kuutiois eläminen tekee meistä hulluja, lähimpänä luontoa ollaan katsellessa pornoa.
Tää kukka puskee tiensä asfaltin läpi,
kyl mä tienaan safkamassit kuhan jaksan räkii.
Tää nemesis kysyy ooksä viel messis, mä oon sairain kaikista, sairas räplaiffista.
Kaikki hyvät köyhii, parhaat vararikossa, ei sul ois luotii mulle vitosta.
Kunnon itsetehostajan tavoin teetän kaiken omin sanoin.
Riko korttitalo, sammuta parrasvalo.

Tää on niille jotka on vieny multa massit.
Tää on niille jolta otin omat takasi.
Tää on niille jotka kulkee omii polkui.
Tää on niille jotka on menettäny jonku.
Tää on niille jotka selvis kolmekybäseks.
Tää on niille jotka on särkeny mun sydämen ja niille jotka uskoo luonnonlääkitykseen,

ei tää ihan paska päivä oo, otetaan viel yhdet!"

perjantai 26. syyskuuta 2014

väärän vallankäytön uhrit rastilan kaduilla pelinappuloita globaalissa pelissä luovutetaan erissä, riistäminen verissä

Jos mä tänään en oo muuta oppinu niin sen miten helkatin hyvin koira peilaa ihmistä. Kun mä en jaksa ja vituttaa, koirakin angstaa. nimimerkki: 4km pyörälenkki tuntui ikuisuudelta. 

Oon funtsinu, ja mun pitää päästä juttelee kavereitten kanssa. Ja onneks tänään pääsenkin, jos H ja M jaksais raahata persuksensa vieremälle niin sais niittenki mielipiteitä. 

Nyt taas kun ei oo kulissi päällä (koska istun tässä yksin, ja mutsi huutelee keittiöstä) tunnen miten väsynyt oon, miten rasittunu, stressaantunu ja voimaton. 
L i f e  i s  b i t c h  a n d  t h e n  y o u  d i e . 

"Älä iske kättäs paskaan." En haluukkaan, ja siks koitan selvittää asiat puhumalla, ja jos se ei auta niin nyrkit puhuu. 
Mut mun kavereita E I uhkailla, eieieieieieiei. Sen jos teet niin pillistä kii ja niskat nurin. 
Enkä epäröi, en epäröi satuttaa itteeni, enkä epäröi satuttaa muita jos ärsyttää mua liikaa. Mun kamujen ongelmat on mun ongelmia ja jos jatkat niin mä oon sun ongelma, itseasiassa mä oon jo nyt sun ongelma. Maybe ongelma josta ei pääse eroon. Se ei tuu ikinä lukee tätä, mutta just saying. 

Toivottavasti tulee hyvä ilta. 
I think that we all fall when autumn is over. 
- mä jaksan tän syksyn. 
- mä voitan sen. 

Kerrankin positiivinen postaus, tai ainakin mun mielestä. Mutta näitä hetkiä on, kun mä en nää mustaa vaan mä nään harmaata. 


On outoo kun ihmiset puhuu musta: "sä oot kaunis, taitava, lahjakas, taiteellinen, hyvä laulaja, viisas..." koska se ei oo mitään mitä oon ikinä kuvitellu olevani. "Ruma, tyhmä, lahjaton, epäonnistuja, paskapaskapaskapaskapaska." Vaikee ottaa sitä vastaan ja sanoa "okei, mä oon." Koska en usko siihen. 
Aika vaihtaa maisemaa. 

Illan biisi: 
Steen1 - Ilman todisteita
 
"Jaa, Jontti, eiks ookki nii ku ajat on kovat ni pääsääntösesti
sillon tulee helvetin hyvii nitkutuskappaleita, eiks oo?

Itä-Helsinki on huora ja Itäkeskus on sen vittu
Haiseev, ruma läpikotasin nussittu
Kiiltävän pinnan alla kuplii kokaiinii
Esso polakkaa, halpaa, amfetamiinii
Mä syljen suust skidist mielen syanidii
Räkästään riimii, ku uskot välimiehiin
Niihin joiden ansiosta jengi säätää sälää
Laitonta elämää, pimee puoli nostaa päätä
Perustuslaki, eikä edes äänestetä
Ei totta puhu ketään, silti välist vetää
Ei nipat aineit keitä, niiden omis luukuis
Auki Eurooppa, ei tarvi huolii tullist
Tää paska pankki tsydee liskojen toimesta
Siis tää mesta, mis douppi liikkuu ovest avoimesta
Jenkeistä ei vittu pidä ottaa oppia
Mä runkkaan lattialle ja käytän EU-lippuu moppina

Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
mut vahva fiilis tulevasta
Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
mut se ei estä uskomasta
Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
mut vahva fiilis tulevasta
Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
Ejää (3x)

Mitä enemmän mä luen, sitä enemmän mä tiedän
Sitä vähemmän mua ku aasii narun peräs viedään
Totuus korvataan saduilla
Rehelliset sisällä, epäilyt liikkuu kaduilla
Pinnalliset elämäntavat, ne samat kaavat
Samat skandaalit, mut silti aina uudet naamat
Lööpeistä tuijottaa, mut kerro mistä syystä
Onks se aina syypää, joka lööppeihin myydään
Syyllisinä nauraa, elintasopakolaiset
Käsi sydämelle, herra Euroopan kansalainen
Vahdit mutakuonoja, mis näät suomalaisen firman
Liittovaltion vihollinen kertoo totuuden raffimman
Punnittua puhetta, douppi sisään, massit ulos
Monta jenkkibrändii löydät sunkin asunnost
Sut opetetaan vihaa perinteisii syntipukkeja
Jengi vetää naruista ja me ollaan vitun sätkynukkeja

Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
mut vahva fiilis tulevasta
Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
mut se ei estä uskomasta
Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
mut vahva fiilis tulevasta
Mulla todisteita, ei oo, ei oo, ei oo, ei oo
Ejää (3x)

Suuryritykset rakentaa meidän maailman
Kuhan luet tekstilehdestä, tai näet kuvan liikkuvan
Tosi-TV tosi, totuus tunnin osiin
Omantunnon hinnalla, kansantalous kuosiin
Uu, lauluskabat alkaa sulle tie tähtiin
Lähiö vaihtuu, julkiseksi elämäksi
Kandee hoitaa silikonit, ei paljo välii mitä maksaa
Ehkä liskot sut sit ottaa vittu avosylin vastaan

Vittu, se on siinä"