sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Nussi mun aivot pellolle #

Mitä vittua minä?
Suhdesotkuja parhaimmillaan, pää tässä räjähtää. En vaan osaa sanoo ei.

Pääsin siihen kouluun mihi halusin ja vihdoin muutto pois joensuusta on edessä..
Toivottavasti mun raksu tulee huomenna eikun itseasiassa tänään käymään. Kauhee ikävä ja tarviisin pientä tuuletusta.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kun sanat loppuu, nyrkki puhuu #

Isi lyö äitiä...
Kyllä meidän perhees oli perheväkivaltaa sillon ku ne oli yhessä. Mun isä oli hullu sen oikeassa merkityksessä. Manipuloiva, mustasukkanen, agressiivinen, sairas, dominoiva, paha. 
Liian monta kertaa nainen alistuu väkivaltasen miehen edessä. Mä oon nähny sitä liikaa, ja nään edelleen ja vihaan sitä. Kun en itse voi kun sanoa, kehottaa, koittaa saaha toisen näkemään tosiasiat sellasina kun ne on. Ota ero. Kaikki sanat kaikuu kuin kuuroille korville vaikka se tietää ettei oo onnellinen. Hän pelkää ettei pärjää omillaan, tuohan mies kuitenkin leivän pöytään tienaa perheen varat. 
Musta tuntuu pahalta kahtoo vierestä "Mä tiiän et tänään tulee turpaan..." Oispa mulla enemmän valtaa, hankkisin sen vastuuseen. 
Oon vaan pikkukaupungin tyttö, kykenemätön sankaritekoihin mutta toivon ettei hän enää alistuis. 
"Mieti ittees, mieti lapsias. Et sä voi elää noin."

Juju - Onnelliseksi 

"Otan pari pamii niin on helpompi mennä kotiin."
"Mua pelottaa mennä kotiin."
"Se haluu vaan haastaa riitaa ja se on taas ryypänny."
"Entä mun pienet lapset?"
"Ei mul oo paikkaa mihi mennä jos ukko riehuu kotona." 

Kaikki järjestyy vielä. Lupaan tehä kaiken minkä voin. Mä en oo kunnossa niin kauan kun mun perhe ei oo kunnossa ja mun perheeseen kuuluu mun lähisukulaiset. 
Mä en kestä kattoo vierestä. En voi seurata sivusta puuttumatta, otan mielummin ite turpaan kun annan kenenkään mulle rakkaan ottaa turpaan henkilöltä jonka pitäs olla turvallinen ja hyvä esimerkki. 

Anteeks R, mut kyl sä tajuut. Sä tiiät mistä mä puhun. En voi sulkee silmiäni tältä, te ootte mun perhettä. Te ootte mun kaikki. Tätä on jatkunu liian pitkään, historia toistaa itteään. Entä jos käy samalla tavalla kun meidän perheelle kävi? Et koko homma menee äärimmäisyyksiin, et lapset ei oo enää kotona turvassa. Et joutuu pakenee turvakotiin, jotakuta niin läheistä ja samaan aikaan niin tuntematonta ihmistä. 
Uhkauksia uhkauksien perään, rikottuja lupauksia aina vaan uudestaan.