Ei mulle tarvii huutaa eikä puhuu rumasti. Sitä mulle on tehty nii paljon mun elämän aikana. Sillon tunnen itteni mitättömäks ja totta puhuen mua alkaa pelottaa. Must tulee avuton.
Mä tarviin rauhaa ja hiljaisuutta. Oon surullinen koska kaikki on mulle vihasia. On helpompaa olla vaan hiljaa. Kun ne ei nää mua, ne ei ajattele mua ja sit ne ei muista mua.
Ei taaskaan julkulasta ollu hyötyä, ei siitä ikinä oo.
Uskon kertomisen olevan turhaa.
Niille on ihan sama mitä mä teen, kunhan oon omassa huoneessa ja hiljaa. Ja mä oon...tosin aika pitkään jo eläny näitten seinien ulkopuolella.
Mä haluun olla piilossa mut en saa. Ihan sama mitä mä teen nyt...kunhan selviin tän yön. "Jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen". - Steen1
Musta tuntuu et mut ois kahlittu...etten saa enää vapaasti tuottaa mun ajatuksia. Sekin satuttaa.
Kaikki satuttaa.
Asiat mistä saan tyydytystä tällä hetkellä...? Oh my.
Mä herään aamulla ja meen kouluun ja oon onnellinen. Kaikki on hyvin...mikään ei oo huonosti.
Jatkan itelleni valehtelua...aina?
- Maailma on painajainen josta ei voi herätä. -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.