A P U A

Valvon yksin...en vaa saa unta. Tääl on tosi pimeää. Seison ulkona ja palelen...oli pakko tulla tuulettaa päätä hetkeks.

Nyt oon sisällä. Makaan peiton alla ja kuuntelen kun kämppis nukkuu. On niin hiljaista ja rauhallista, mutta mulla on levoton olo.
Tekis mieli itkee mut kyyneleet on kuivuneet. Tuntuu nii pahalta valvoo yksin kun tietää että kohta pitää nousta ja että mä en nuku tänä yönä. Haluisin kertoo pahasta olosta. T kysy oonko viillelly, en oo mut siitä heräs ajatus...entä jos? Helpottaisko se? Toimisko se niinkun se joskus toimi. Tiettyyn pisteeseen asti ja sitten mikään ei riittäny. Piti olla syvempiä ja pidempiä viiltoja, veri pulppus ja sen katsominen rauhotti.
Kipuun turtuu. Mut entä kun se kipu tulee sisältä päin? En tiedä mistä se tulee ja miksi. Liikaa kipeitä asioita. Ja tällasina hetkinä paha olo on niin voimakas että oksettaa. Tekee mieli purkaa se jotenkin.

Mä haluan nukkua, mut tää pitää mut hereillä. Mä haluun olla onnellinen, mut tää tekee musta onnettoman.

I need something that can wash out the pain.

Mee pois mörkö.
Nikon sylissä on niin hyvä olla. Sen huulet vasten mun omia. Kuiskattuna korvaan "rakastan sua". Nyt yö peittää kaiken, se nukuttaa meidät levottomaan uneen ja maalaa maailman mustaksi. Se puhaltaa valheita korviimme ja tunkeutuu keuhkoihin tukehduttaakseen meidät.

Entä jos, entä jos; entä jos?
Saanko?

Mä oon kunnossa kun tulee aamu. Mitään pahaa ei voi tapahtua kun taivaalla on kuu ja tähdet tuikkii.
Mitään pahaa ei voi tapahtua kun yöperhoset lentää valoa kohti.
Mitään pahaa ei voi tapahtua kun yö vaihtuu aamuksi.
Mitään pahaa ei voi tapahtua kun pysyn tässä enkä anna mielen voittaa.

En haluu lopettaa kirjottamista. Pelkään että teen jotain tyhmää jos lopetan...mietin viestin laittamista jakkulaan...että mun tekee mieli ottaa kaikki lääkkeet kerralla. Että mun tekee mieli etsiä talon terävin puukko ja katsoa kun veri virtaa. Että mun tekee mieli juosta metsään eikä tulla takaisin. Että mun tekee mieli tehdä jotain mitä katuisin myöhemmin.

Anteeksi.