Kaiken ne vie, missä olet elämänhalu? Piilossa. Ikuisuuksiin en tule sinua löytämään. Kaverinani vain yksinäisyys, ahdistuksen varjot silmäin alla, ääni kadonnut, ei mua kukaan kuule enää. Yksin ma taivallan tietäni kohti ikuisuutta. Ma muutun tähdeksi yö taivaalle ja silloin ma kaivaten teitä välkehdin, hiljaa. Te mua muisteloitte, sielulleni rauhan tahdoitte. Nyt sen sain. Vaikka ikävä jäytävä suuri, on korkea kuin muuri. Ma sen yli pääse en. Jään yksin, teitä kaivaten ma täällä teitä odottelen.
Kun aikanne teidän koittaa voimma jatkaa siitä mihin jäimme. Sit ma selitän teille kuinka ahdistus vei halun elää ja olla olemassa, kuinka ma hukuin kuivalle maalle ja ympärilläni kaikki hengittivät.
Voi kumpa helpompaa tä ois, hyvästien kertominen. Voisin olla onnellinen jos ikuisesti kanssanne olla voisin ja näin ma sen teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.