Ahdinkoo

Tän tekstin sisältö on tajunnanvirtaa ei mitään kongreettista saati suunnitelmia.

Se ois niin helppoo, sitä vaan nukahtais, eikä enää heräis.
Ei tarviis enää sietää sankko kaupalla paskaa niskaan vaikka kuinka teki parhaansa.
Sais viiden minuutin hiljaisuuden.
Tilaa niille joilla on elämä hanskassa, niille joilla on tarkotus.

Ei enää kyyneleitä eikä tuskaa.

En vaan voi jättää kaikkee kesken, mä en jaksa tätä paskaa mut aion silti kestää tän. Ei nää voi pitää mua enää kun reilun vuoden.
Vuodessa kyllä ehtii hävittää ittensä, kun nostaa pystyyn kulissit Niitä varten.
Miksei tää ikinä muutu helpommaks? Mä en vaan pysty olemaan täällä niin oma itteni ja onnellinen kun kotona. Tää sijaishuolto syö mun elämäniloo. Sen takia mul on paska fiilis. Sen takia mä en jaksa. Sen takia millää ei oo väliä, vaikka oikeesti niil ois. Se turruttaa mut nii etten kohta tunne mitää. Viha vaan kasvaa.

En mä oo itsetuhonen. Ihmisen seura sillon kun sitä en kaipaa voi provosoida mut puhumaan. Ja puheet on vaan puheita.
Määrääkö teot kuka mä oon sisältä?

Kuten sanoin meen vaikka sitte tekohymy huulilla loppuun asti. Mul on kaikki hyvin kun pääsen kotiin. Kunhan vaan pääsen kotiin ja täältä pois.

Rakas Tiia, lupaa ettet tee tänää mitää itelles! Mä haluun sen lupauksen. Koska oot mulle tärkee. Sun aika ei oo vielä. Meijä kummankaa aika ei oo vielä.

I want to be free again.

Sanoin läpällä "ota mut mukaan kun lähet" sain totisen vastauksen "en mä sua huoli."
Vähemmästäkin tulee paska olo.
Oon palaamas tähän kulissi leikkiin. "Näytä iloselta, kulissit ei saa kaatua vaikka tuntuis kui paskalta." Ja paskalta tuntuu.
Mun on vaikee olla, ei jaksa ees yrittää olla jotai muuta kun on ja sit suututaan kun ei ookkaan semmonen kun ois haluttu.

Koti tuntuu kaukaselta haaveelta, vaikka tiedän että se ei oo. Mä oon niin täynnä tätä paskaa laitoselämää. En jaksa enää.
En jaksa, en jaksa, en jaksa.

Koti.

Sateenkaaren päässä on aarre, sanotaan. Mut mä luulen et sen päässä on lisää ihmisiä, joilla on vaikee olla.

Ilman koulua en jaksais mun arkee. Illatkin on jo liikaa.
Please, it's my time to go home now.

Kauheesti vihaa jota en pura mihinkään. Ahdistusta joka vaan on. Pelkoa joka ei lähde pois pelkäämällä. Sanoja joita en ikinä lausu. Kyyneleitä jotka ei ikinä virtaa.

Oon väsyny.

Last one summer day.

Oon miettiny kenet haluisin omaohjaajaks, ja tiedän sen nyt.
Huomenna alkaa koulu, mukavaa päästä koulunpenkille. Amiska on niin erilainen kuin peruskoulu.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Kävin ratsastaa ja oon ottanut rennosti.

Huomenna tulee töihin mun lemppari ohjaaja, ja juuri se jonka siis haluisin omaks aikuiseks.
Tänään aion vielä hoitaa mun kynnet. Poistan vanhat lakat, leikkaan, viilaan ja lakkaan uudestaan.

Kesä on virallisesti ohi, ja oon kyllä helpottunut siitä. Liika lomailu ei oo mulle hyväks. Musta tulee levoton ja keksin hölmöjä aktiviteetteja.

I can be whatever I want to be #

Mä sain sen vaihteen päälle, mä hymyilen ja näytän iloselta.
Tuntuu et oon ihan paska jos mä syön, tuntuu et petän itteni ja oon luuseri.

Mä en saa tehä mitää jos en syö, enkä pääse kouluunkaan.

Ajattelin syödä jotain mehukeittoo. En halua pilata kaikkea. Mut mun on ootettava klo 16 koska sillon oon ollu tasan 72h vesipaastolla.
Sen verran vielä nipistän. Sit syön mehukeittoo ja pääsen ratsastaa! <3

Kyllä tää tästä mä vähä luulen. Vaik oon edelleen harmaassa niin mä nousen taas jaloilleni.

Tämä on mun elämä ja mä haluan siitä kaiken hyvän irti.

Sairaala ja osastoreissut, poliisin kanssa temppuilu, riehuminen,  virka-apupyynnöt, hatkat, yliannostukset, viiltely. Lupasin sen itselleni ne ajat ohi meni!

Ne on ohi ne ajat. Nyt uusi sivu kääntyi mun elämässä. Miks tärvätä kaikki tekemäni työ nyt?
Mä laskin päiviä tänne muuttoon.
Nyt mun tarttee olla reipas ja rehellinen. En pilaa kaikkea. En enää.

And they will think i'm okay.

Istuin yksin viileessä harmaassa. Maha kramppas aika pitkään, tuntu et tulee paniikkikohtaus...en voinut hengittää normaalisti ja kuuntelin mun sydämen lyöntejä se ei ollu normaali pum pum pum vaan se kuulosti aivan vieraalta...

En tiedä pystynkö jaksaa, en tiedä voinko kerää tarpeeks voimia. Tosin aina mä voin valehdella. Mun varmaan täytyy ruveta esittää kovin energistä ja vaan kun oon yksin harmaassa voin antaa uupumukselle vallan.

Must tuntuu et mun harmaa saa koko ajan uusia tummempia sävyjä. Pian se on musta ja sit mua ei voi enää pelastaa.

Mistä mä saan voimaa? Mun täytyy nukkua. Oon nyt yksin. Voin antaa elämän lipua ohi. Oon matkustaja hylätyllä asemalla, kukaan ei koskaan tule hakemaan minua.
Mä en pääse pois. Kuihdun tänne.

Mulle on sanottu etten oo koulukuntonen jollen syö. Loppuviikon esitän niin energistä että mikään ei jää epäselväks.

Oon "priimakunnossa".
Nothing cant stop me right now.
Tarviin vaan ihan vähän energiaa...
Mut en voi syödä, tai juoda muuta kuin vettä. 3vrk vasta. Vielä 4 edessä.

Why they think im not good enough?

Istun auringos ja mua paleltaa silti. Akku on tyhjä, ei oo voimaa. Mut mä sinnittelen. En voi luovuttaa nyt kun enää 4vrk tavotteeseen.
Lyhyenkin matkan kulkeminen ottaa voimille. Päässä heittää ja välillä kaikki näkyy kahtena.
Näläntunne on hävinny kokonaan.
Aion mennä tänää ratsastaa, pitää kuluttaa kaloreita ja energiaa.

Nukahin eilen illalla niksapurkka suussa päiväpeiton päälle sänkyyn. Ja aamuyöllä havahuin outoon tunteeseen kurkussa, olin nielassu sen purkan. Aamulla mul oli tosi kylmä. Mä inhoon aamuja.

Tunnen olevani ulkopuolinen. Who cares? Mä en kuulu tänne.
Pitäis päästä pois...mut yks osa mussa ei halua pilata kaikkee, pakottaa sinnittelemään. Mut mä tiiän et ennemmin tai myöhemmin oon loppu, finito, the end.
Tiiän et ei tällä vesikuurilla loputtomiin jaksa mut niin kauan kuin jaksan mä jatkan.

Ylös katsomal näkyy valo, syvemmäski kaivos #

Toivon helpompaa huomista.
Toivon et tää väritön maailma sais taas värit. Toivon jaksamista, et en ois niin kamalan väsynyt.
Toivon tukea, ettei mun tarviis selvii yksin. Toivon että oon päässy vanhoista tavoistani ja pystyn nyt toimii toisin.

Äiti sano et mun pitää päästä tän asian yläpuolelle. Että nyt mun voimavaroja testataan ja jos nyt kaadun kaikkien epäilykset käy toteen. En usko pystyväni syömään vielä huomenna. Mut lupaan yrittää kovemmin puhumista ja sitä kontaktissa oloa. Mä en aio enää ikinä mennä osastolle.
Ja mä tiedän missä mun raja kulkee paaston suhteen ja kun se raja tulee niin käännyn takasin ja palaan normaaliin.

Mä odotan koulun alkua, koska sillon mun elämä palaa normaalille uralle. Toivon et mut päästetään kouluun...koska sinne mä haluun. Ajattelin tehdä selviytymissuunnitelman, se voi helpottaa vaikeita tilanteita ja hetkiä.

Mä rupeenn nukkuu, väsyttää paljon. Harmittaa kun en päässy tänää ratsastaa; se on ainoo hetki kun oon tääl oikeesti onnellinen.
Ja en päässy siis ridaa ku mun vointi oli huono. Kuulema.
Itse must tuntuu et voin iha hyvi. Vaikka välillä viistetäänki pohjaa.

Tajunnanvirta

Ne alkaa olla mulle jo vähä äkäsiä mun paaston takia. Sori mutta mä jatkan tätä nii kauan kun mun kroppa kestää.
Ainoo asia mitä ne ei voi pakottaa mua tekemään täällä on syöminen. Siihen mul on itselläni kontrolli ja piste.
Munhan se äkänen pitäis olla eikä noiden. En jaksa tehdä oikein muuta kuin olla tekemättä mitään. Hevosten vieminen sisään vaati suuria ponnisteluja. Illalla saatan käyä ratsastamassa..rakastan sitä tunnetta et energia loppuu ja jalat pettää alta.

Kohta alkaa koulu, sit tulee väistämättä kulutettua enemmän energiaa. ;)

Siivet revitty enkeleiltä.

Hei kuinka vaikeeta tää voikaan olla?
Katso meidän maailmaa se murhetta peilaa.

3tuntii ja siit on 24h sit viel ainakin 2 vuorokautta. 5 vrk jos onnistuu.

Tänään kävi jo mielessä tarttua terään..ehkä ne oli vaan muistoja.
Mä elän mun päivät menneessä, niin kauan et tää on ohi. Asiat joista saan voimaa ees yhen tabun verran on siel, mun muistois.
Tekis mieli hankkii essoi, koodei ja pamei. Niitä saa nii helposti ku tietää keneltä pyytää.

Näytöksen päätteeksi repi meidät erilleen. En ikinä anna sitä päivää anteeks. Se päivä pilas mun elämän, anteeks meidän molempien elämän.

Muistan ekat päivät mehiksessä, satutin itteeni ja hajotin paikkoi. Siel oli aina kytät ja lanssi. Aina ne vei mut lääkärintarkastukseen. Aina mä valehtelin et pääsisin pois.
Mä en kai ikinä opi lopettaa sitä.
Mul on tapana sössii aina kaikki. Tehä väärin ja pilata kaikki hyvä.
Kyl se ottaa voimille ku haluis et joskus onnistuis jossakin.

Mä vihaan itteeni...
En ansaitse mitään...
Ketään ei kiinnosta mun jaksut...
Oon turha...hyödytön...
Aina väärässä...
Pilaan kaiken...
Mun elämäntarkotus?
Ei ole sellasta.

En jaksa oottaa et pääsen yksin ulos. Sit voin juosta niin pitkään et silmissä sumenee. Lakata hengittämästä ja unohtua yksin harmaaseen.

Im a troublemaker

Muutto uuteen sijaishuoltopaikkaan. Fiilis paska.
Toka yö edessä. On ollu hirvee päivä. Oon vaa itkeny ja ollu paha mieli ja ahistanu.
Mä kittaan vettä..se tuntuu nyt oikeelta. Mun on pakko tehä jotain.
Vasta 1,5L viel ainaki 4L pitää juoda. Tulisko vesipöhö? Ainaki olo on jo nyt huono.
En tiedä mistä hakee lohtuu,, kaikki on mulle vierasta. En pysty menee sanoo et on paha olo. Luulen etten oo näille viel tärkee koska tulin vasta eilen. Miten nää muka vois tykkää musta?
Mua paleltaa. Tuntuu etten ikinä saavuta täällä vapauksia. En muistanu et mun pitää alottaa alusta. Siks kai mä teen pahaa ittelleni. Mun paha olo vaan syvenee. Ainoo tapa selvitä ois nukkuu kaikki aika vuorokaudessa kuin mahdollista ja elää kirjojen kautta. En haluis nousta mun sängystä. Enkä poistuu nun huoneesta. Ja jos poistusin haluaisin olla yksin. Mut mua seurataan täällä, mihin ikinä meenkin.
Päässä alkaa jo nyt tuntumaan hassulle, mut ei se varmaan johdu tästä.

Just keep lying and everyone is happy.
Paskaa ympärillä mut sua vituttaa se ei saa ei saa. Paskaa ympärillä mut saat niellä lisää skeidaa, skeidaa.

Mäpä jatkan...katotaan mitä huomen tapahtuu.