Istun auringos ja mua paleltaa silti. Akku on tyhjä, ei oo voimaa. Mut mä sinnittelen. En voi luovuttaa nyt kun enää 4vrk tavotteeseen.
Lyhyenkin matkan kulkeminen ottaa voimille. Päässä heittää ja välillä kaikki näkyy kahtena.
Näläntunne on hävinny kokonaan.
Aion mennä tänää ratsastaa, pitää kuluttaa kaloreita ja energiaa.
Nukahin eilen illalla niksapurkka suussa päiväpeiton päälle sänkyyn. Ja aamuyöllä havahuin outoon tunteeseen kurkussa, olin nielassu sen purkan. Aamulla mul oli tosi kylmä. Mä inhoon aamuja.
Tunnen olevani ulkopuolinen. Who cares? Mä en kuulu tänne.
Pitäis päästä pois...mut yks osa mussa ei halua pilata kaikkee, pakottaa sinnittelemään. Mut mä tiiän et ennemmin tai myöhemmin oon loppu, finito, the end.
Tiiän et ei tällä vesikuurilla loputtomiin jaksa mut niin kauan kuin jaksan mä jatkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.