torstai 7. elokuuta 2014

And they will think i'm okay.

Istuin yksin viileessä harmaassa. Maha kramppas aika pitkään, tuntu et tulee paniikkikohtaus...en voinut hengittää normaalisti ja kuuntelin mun sydämen lyöntejä se ei ollu normaali pum pum pum vaan se kuulosti aivan vieraalta...

En tiedä pystynkö jaksaa, en tiedä voinko kerää tarpeeks voimia. Tosin aina mä voin valehdella. Mun varmaan täytyy ruveta esittää kovin energistä ja vaan kun oon yksin harmaassa voin antaa uupumukselle vallan.

Must tuntuu et mun harmaa saa koko ajan uusia tummempia sävyjä. Pian se on musta ja sit mua ei voi enää pelastaa.

Mistä mä saan voimaa? Mun täytyy nukkua. Oon nyt yksin. Voin antaa elämän lipua ohi. Oon matkustaja hylätyllä asemalla, kukaan ei koskaan tule hakemaan minua.
Mä en pääse pois. Kuihdun tänne.

Mulle on sanottu etten oo koulukuntonen jollen syö. Loppuviikon esitän niin energistä että mikään ei jää epäselväks.

Oon "priimakunnossa".
Nothing cant stop me right now.
Tarviin vaan ihan vähän energiaa...
Mut en voi syödä, tai juoda muuta kuin vettä. 3vrk vasta. Vielä 4 edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.