Hei kuinka vaikeeta tää voikaan olla?
Katso meidän maailmaa se murhetta peilaa.
3tuntii ja siit on 24h sit viel ainakin 2 vuorokautta. 5 vrk jos onnistuu.
Tänään kävi jo mielessä tarttua terään..ehkä ne oli vaan muistoja.
Mä elän mun päivät menneessä, niin kauan et tää on ohi. Asiat joista saan voimaa ees yhen tabun verran on siel, mun muistois.
Tekis mieli hankkii essoi, koodei ja pamei. Niitä saa nii helposti ku tietää keneltä pyytää.
Näytöksen päätteeksi repi meidät erilleen. En ikinä anna sitä päivää anteeks. Se päivä pilas mun elämän, anteeks meidän molempien elämän.
Muistan ekat päivät mehiksessä, satutin itteeni ja hajotin paikkoi. Siel oli aina kytät ja lanssi. Aina ne vei mut lääkärintarkastukseen. Aina mä valehtelin et pääsisin pois.
Mä en kai ikinä opi lopettaa sitä.
Mul on tapana sössii aina kaikki. Tehä väärin ja pilata kaikki hyvä.
Kyl se ottaa voimille ku haluis et joskus onnistuis jossakin.
Mä vihaan itteeni...
En ansaitse mitään...
Ketään ei kiinnosta mun jaksut...
Oon turha...hyödytön...
Aina väärässä...
Pilaan kaiken...
Mun elämäntarkotus?
Ei ole sellasta.
En jaksa oottaa et pääsen yksin ulos. Sit voin juosta niin pitkään et silmissä sumenee. Lakata hengittämästä ja unohtua yksin harmaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.