Sanoin läpällä "ota mut mukaan kun lähet" sain totisen vastauksen "en mä sua huoli."
Vähemmästäkin tulee paska olo.
Oon palaamas tähän kulissi leikkiin. "Näytä iloselta, kulissit ei saa kaatua vaikka tuntuis kui paskalta." Ja paskalta tuntuu.
Mun on vaikee olla, ei jaksa ees yrittää olla jotai muuta kun on ja sit suututaan kun ei ookkaan semmonen kun ois haluttu.
Koti tuntuu kaukaselta haaveelta, vaikka tiedän että se ei oo. Mä oon niin täynnä tätä paskaa laitoselämää. En jaksa enää.
En jaksa, en jaksa, en jaksa.
Koti.
Sateenkaaren päässä on aarre, sanotaan. Mut mä luulen et sen päässä on lisää ihmisiä, joilla on vaikee olla.
Ilman koulua en jaksais mun arkee. Illatkin on jo liikaa.
Please, it's my time to go home now.
Kauheesti vihaa jota en pura mihinkään. Ahdistusta joka vaan on. Pelkoa joka ei lähde pois pelkäämällä. Sanoja joita en ikinä lausu. Kyyneleitä jotka ei ikinä virtaa.
Oon väsyny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.