Ahdinkoo

Tän tekstin sisältö on tajunnanvirtaa ei mitään kongreettista saati suunnitelmia.

Se ois niin helppoo, sitä vaan nukahtais, eikä enää heräis.
Ei tarviis enää sietää sankko kaupalla paskaa niskaan vaikka kuinka teki parhaansa.
Sais viiden minuutin hiljaisuuden.
Tilaa niille joilla on elämä hanskassa, niille joilla on tarkotus.

Ei enää kyyneleitä eikä tuskaa.

En vaan voi jättää kaikkee kesken, mä en jaksa tätä paskaa mut aion silti kestää tän. Ei nää voi pitää mua enää kun reilun vuoden.
Vuodessa kyllä ehtii hävittää ittensä, kun nostaa pystyyn kulissit Niitä varten.
Miksei tää ikinä muutu helpommaks? Mä en vaan pysty olemaan täällä niin oma itteni ja onnellinen kun kotona. Tää sijaishuolto syö mun elämäniloo. Sen takia mul on paska fiilis. Sen takia mä en jaksa. Sen takia millää ei oo väliä, vaikka oikeesti niil ois. Se turruttaa mut nii etten kohta tunne mitää. Viha vaan kasvaa.

En mä oo itsetuhonen. Ihmisen seura sillon kun sitä en kaipaa voi provosoida mut puhumaan. Ja puheet on vaan puheita.
Määrääkö teot kuka mä oon sisältä?

Kuten sanoin meen vaikka sitte tekohymy huulilla loppuun asti. Mul on kaikki hyvin kun pääsen kotiin. Kunhan vaan pääsen kotiin ja täältä pois.

Rakas Tiia, lupaa ettet tee tänää mitää itelles! Mä haluun sen lupauksen. Koska oot mulle tärkee. Sun aika ei oo vielä. Meijä kummankaa aika ei oo vielä.