Pitää uskaltaa

Heräsin äskö, mun mieleen tuli ajatus. Että mun täytyy ruveta auttaa itteeni asioiden salaamisen sijaan. Mun on pakko.

Mä vihdoin tajusin että mä tarviin apua. Ja mun on otettava se vastaan. Olisimpa taas se iloinen Viivi.

Pelkoo

Mä pelkään oikeesti satuttavani jos se koskee muhun. Ja ajatus siitä miltä siitä tuntuu satuttaa, koska en halua että se tuntee ittensä epäonnistuneeks. Minä tässä se epäonnistunut olen. Mutta en voi sallia sun kosketusta; se kirvottaa kaikki pahat muistot...
En halua että kukaan luulis etten rakasta mun äitiä, sillä mä rakastan. Paljonkin, mutta omalla tavallani. Tavalla johon ei kuulu kosketus. En oo tottunu siihen. Pienenäkää mua halailtu tms älä tee sitä siis nytkään.

Musta tuntuu etten pysty olla kotona. Täällä mä muistan kaiken liian terävästi.
Z' tietää miltä musta tuntuu, se tietää mitä mä aion. Se painaa päänsä mun jalalle ja olemuksellaan viestittää "älä lähde mihinkään, pysy tässä. Mä suojelen sinua." Voi rakas kun voisitkin suojella mua itseltäni.

Vittu mua pelottaa.

Darkness there, and nothing more.

Kaikki muuttuu mustemmaksi. Ajatus joka hiipi mun mieleen tänään, ei oo terve. Mut taas mä meen. Eilinen hyvä olo on poissa. 
I think its going to happen'. 
Mä en haluu mut haluun kuitenkin. Kumpa joku estäis, mut en usko et mikään voi estää. 

Ja koko maailma nukahti, sen kylmät kädet kuristivat jokaisen nukkuvan. Kaikkien veri muuttui mustaksi ja juonittelevaksi, pahaenteiseksi ja se vain oli tyynen rauhallinen ja lauloi. 

Pitää soittaa kohta T'lle. Yöt on pahimpia meidän kaltaisille dear. Mutta kyllä tää maailma vielä meidät kadottaa, älä siitä huoli. Ollaan matkalla kadotukseen. 

Horoskooppi sanoo tänään: 
 Jokin mitä kerroit itsellesi jonkin aikaa sitten, ei ole aivan totta. Sinua mietityttää, onko totuus muuttunut vai oletko sinä muuttunut. Ihmiset luottavat sinuun, joten ole heidän luottamuksensa arvoinen.

En tiedä pystynkö olla. En usko itteeni, saati siihen että pystyisin olemaan tänään se mikä mun halutaan olevan.
Miten voit olla odotuksen arvoinen, jos et usko itsees? 
Emmä taaskaan tiedä mistään mitään. Kaikki on iha hyvin, mä sanon. Mutta silti mitä mun mieli tekee, anteeksiantamatonta. 

On asioita joista ei voi puhua, asioita joille ei löydy sanoja. Asioita jotka pahenee puhumalla. Asioita jotka ääneen sanomalla voisit pelastaa itsesi, mutta niitä ei ole kirjoitettu. 

 And the raven, never flitting, still is sitting, still is sitting
On the pallid bust of Pallas just above my chamber door;
And his eyes have all the seeming of a demon's that is dreaming,
And the lamp-light o'er him streaming throws his shadow on the floor;
And my soul from out that shadow that lies floating on the floor
Shall be lifted - nevermore!

Stay away from me

"Oh, I was there for you
Oh, in your darkest time
Oh, I was there for you
Oh, in your darkest nights

But I wonder where were you?
When I was at my worst
Down on my knees
And you said you had my back
So I wonder where were you?
When all the roads you took came back to me."

Olo on ihan ok, T kävi meillä ja meil oli hauskaa. Se lähti tossa joku aika sitten. Kiitti. <3 
Mut musta tuntuu, että illan tullen olo voi mennä vaikeemmaks. 
Mutsi ärjyy tuol jotain. Vituttavaa. 
Vittu.  

Syvällistä mutta positiivista

Meen huomenna lomille ja nään ehkä T'tä. Tänään näin H'n ja T'n koulussa. <3
Mul on nyt voimia jatkaa tää ilta satuttamatta itteeni.
Ja se tuntuu paljolta. Yks päivä on mulle ikuisuus, oon tyytyväinen tähän. Hallihen itteni just nyt.
Vaikka istun täällä pimeässä ja kylmässä ja rekkoja lipuu ohi. Tiedän että tänään pystyn mennä sisälle sovittuna aikana, ja saan nukahtaa omaan sänkyyn lämpimään. Huominen tuo tullessaan lisää haasteita, mutta en halua miettiä sitä, elän täysillä tätä päivää. Ilta vaan pimenee ja just nyt mä oon onnellinen ja mul on turvallinen olo. Kaikki on hyvin tässä hetkessä. Tiedän myös, että tää voi silmänräpäyksessä muuttua aivan muuksi. Ja kun suljen silmät nään miten hyppään rekan eteen, mut tiedän että se ei oo tapahtuva nyt eikä välttämättä milloinkaan. Pidän viholliset lähellä.

Harhoja ei oo ollu. Tai en ainakaan koe niitä olevan. Vaikka korppi, puhuvat seinät ja laulava sade voi olla niitä. Mulle ne on totta ja ne auttaa jaksamaan...
Oon ollut kiltti pienelle M'lle. Mutta se vie multa tosi paljon voimia. Siks tarviin paljon omaa tilaa ja tilaisuutta hengähtää. "kun sitä antaa, sitä saa vaan lisää."
Ja mulla on tavotteita, kuten siihen päätykämppään muuttaminen ja et pääsisin tilanteen herraks. Mikä mua auttaa jaksaa on kuva mun verkkokalvoilla minusta asumassa itsenäisesti omassa kämpässä ranskanbullan kanssa. Se on mun suurin unelma. Millään muulla ei oo väliä. Kaikki suunnitelmat on menny uusiks R'n lähdettyä. Mut pala palalta palapeli kasaantuu ja lopulta se kaunis kuva on kaikkien nähtävissä.

Walking dead

Ei tänä yönä. Ei tapahtunu mitään, oon vielä toistaseks turvassa iteltäni...

Darkness know my name.

En pysty mennä takasin. Tarvii olla yksin. Se on tänään. Myrskyisä yö. Paleltaa mutta pärjään. Aika mennä nukkuu ja nukahtaa ikiuneen.

Tärkeää

Mä muistan kun kysyin sillon "miks mä en saa tuhota itteeni?" en muista mitä mulle vastattiin. Mut sillon tajusin, että mä elän sen voimalla. Itseni tuhoamisen voimalla. Mut se tuskin kantaa pitkälle. "usko että Elämä kantaa...." mä annoin neuvoks H'lle mutta en itse usko siihen tai uskon osittain, sillä tiedän vajoavani yhä syvemmälle mustaan. Mua ei voi pelastaa.

Mehiksestä tuli viestii, kerroin suoraa tän hetkisistä fiiliksistä...maybe im saying goodbye.

Jos se tapahtuu...
Laitan jointin palamaan, en aio enää palata.
Lukemattomat  virheet, mitä minä taas teen?

so wrong

Must tuntuu etten mä pysty olla täällä, en pysty jäähä päikkään. Paniikki kasvaa, voi vittu. Oikeesti mä en pysty olla.
Ahistaa tosi paljon, kaikki menee pilalle eikä mikään toimi.
Haluun kadota, kuolla pois, en haluu olla täällä enää.
Päästäkää mut veke. Tosi paha olo, enkä tiiä yhtään mitä teen.
Mä tarviin lepoa, mä tarviin olla hetken ilman stressiä, pelkoa, ahdistusta ja paniikkia. Hetki ilman velvotteita. Täydellinen loma hetkeks kaikesta. Pliis.

Mikään ei auta, mikään ei muutu, mikään ei toimi.
Hätähuuto. Auttakaa. Auttakaa mua. Mä en jaksa.
Sehän on selvää, pää tässä leviää, pää ei kestä. Mieli hajoaa, mieli ei jaksa kantaa tätä kaikkee just nyt.
Pakko kai mun on laittaa viestiä jakkulaan, ei tästä mitään tuu. Ahistus on liian kova että pystysin nyt olla täällä. En haluu tehä mitään peruuttamatonta, ja jos jään tänne niin jotain tapahtuu ihan varmasti.

Niin sen täytyy olla, ei kukaan mun kaa kestä.

Antakaa anteeks mun heikkous. Saastunut mieli ja koko tää vitun elämä. Ei,eieieieieieieiei. En pysty, ja oon pahoillani.

Paniikkikohtaus tekee tuloaan, mut en halua saada paniikkikohtausta täällä. En nyt, enkä tänään.

 

 

 

Cant do this anymore

Haluun vaan mennä piiloon mistä kukaan ei löydä. En meinannu jaksaa herätä tänä aamuna. Ja kumpa en ois heränny, vaan jääny ikiuneen.
Mä en vaan jaksa, tuntuu pahalta olla koulussa. Tuntuu pahalta miettiä kaikkia mun velvollisuuksia koulun suhteen kun en pysty suorittaa niitä. Se tuntuu paskalta. Mitätöin itseni, kun ei musta oo tähän. Mitä tehdä?
Haluun olla kunnossa ja pystyy tekee kaiken mitä multa odotetaan.
Oon väsyny tähän jatkuvaan pakkoon tehä asiat. Tai niinkun, mä itse pakotan itteni tekee asiat. Koska en halua olla toimintakyvytön, vaikka mä taidan olla.
 
Tähän hetkeen tää kaikki on vaan liikaa, koulusta ehkä vielä sinnittelen mut nää päikkäviikot on liian raskaita mulle juuri nyt.
Ehkä mä voisin käydä tän koulun neljässä vuodessa ja et en tekis tänä lukukautena yhtään päikkää? En tiedä. Olis kiva jos ei tarviis stressata asioista niinkuin mä nyt joudun.
Olis kiva jos voisin olla ilman jatkuvaa pakkoa.
 
Hmmmn...katsotaan mitä tapahtuu.
Ei mua nytkään huvittaisi olla täällä. Jaksaminen on vaikeaa.
Haluaisin vaan nukkua. Mut ei tää väsymys enää nukkumalla lähde, sitä saa vain lisää.