Mä pelkään oikeesti satuttavani jos se koskee muhun. Ja ajatus siitä miltä siitä tuntuu satuttaa, koska en halua että se tuntee ittensä epäonnistuneeks. Minä tässä se epäonnistunut olen. Mutta en voi sallia sun kosketusta; se kirvottaa kaikki pahat muistot...
En halua että kukaan luulis etten rakasta mun äitiä, sillä mä rakastan. Paljonkin, mutta omalla tavallani. Tavalla johon ei kuulu kosketus. En oo tottunu siihen. Pienenäkää mua halailtu tms älä tee sitä siis nytkään.
Musta tuntuu etten pysty olla kotona. Täällä mä muistan kaiken liian terävästi.
Z' tietää miltä musta tuntuu, se tietää mitä mä aion. Se painaa päänsä mun jalalle ja olemuksellaan viestittää "älä lähde mihinkään, pysy tässä. Mä suojelen sinua." Voi rakas kun voisitkin suojella mua itseltäni.
Vittu mua pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.