Mul on ihan hirvee olo. N jätti mut. Se oli lukenu tätä blogia mun tietämättä. Se ei kestäny.
Mä tosiaankin oon hirviö ja ansaitsin tän.
Anteeks, en halunnu satuttaa.
"Muista, että ilman luottamusta meillä ei oo mitään."
Haluun kuolla. Kyllä pohja tulee viel vastaan.
"I wish I could make it easy, easy to love me."
Juju - tuskaa
En kestä, en kestä itteeni tässä maailmassa. Miks mä tänne synnyin? Pilatakseni elämiä? Mä välitin Nikosta, mutta olin viel liian rikki R'n jälkeen nähdäkseni selvästi mitä tein.
Lopulta oon minä itseäni vastaan, yksin.
Kumpa mun elämä muuttus ja voisin ottaa ranskanbullan. Koiranpennut on niin, ne saa ajatukset kaikkeen tärkeeseen. Koira pitää mut hetkessä, niinkuin hevoset. Mieli ei voi vaeltaa kovin kauas, kun täytyy antaa kaikki sille eläimelle.
Haaveilen siitä, että pääsen omaan kämppään asumaan ja voin ottaa sen ranskanbullan. Mutta siihen on vielä puoli ikuisuutta aikaa.
Oon hullu.
Oon sit sinkku...äläpä kohta mulla on taas joku kierroksissa, pääsen hajottaa lisää elämiä ja satuttaa itteeni enemmän.
Kukaan muukaan ei näytä kestävän mua niin miks itekkää kestäsin? Oispa nyt nappeja...
Tule äkkiä 18-v niin pääsen ettimään onnee onnelaan.
Historia toistaa itseään, jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.