Too much other works so you don't have time to help me.

 

Mä en voi nukkua jos kaikki ympärillä nukkuvat. Se on ahdistavaa. Mä en voi nukkua (tai muutenkaan olla) jos ympärillä on melua, koska siitä tulee mieleen muistot. Kipeät muistot. Makaan yksin peiton alla ja kuuntelen huutoa, toivon että tänään muhun ei kajottaisi. Ettei mua lyötäisi, ettei muhun koskettaisi pahat asiat mielessä.
Mä pelkään nukahtaa, koska en halua herätä aamulla. Mä pelkään aamuja, koska en halua kestää tätä enää yhtään kauempaa.

Mä oon koulussa, mutta en pysty menemään tunnille. Istun yksin hiljaisessa käytävässä ja kirjoitan. Toivon että en tekisi tänään mitään pahaa, mutta se tuntuu mahdottomalta. Luulen että en kestä olla edes täällä koulussa sortumatta. En halua kenenkään luokkalaisen näkevän minua, pitää siis mennä piiloon. En vain jaksa enää mitään. En mitään.

Mitä tästä enää tulee? Ei tästä ole kuin 1 helppo tie ulos.
Enkä jaksa enää selviytyä niistä vaikeammista.
Mä en mene enää Julkulaan. Vaikka pyydän apua tiedän, että sitä en saa. Koska ei ole keinoja auttaa.
Koska mä en syö mun lääkkeitä, koska mä en pysty olla satuttamatta itteeni ja koska mä en halua enää parantua. Mä haluan vain päästä pois.

I'm not living
I'm just surviving.
Kauanko pystyn selviytymään enää? En vaan jaksa, mulla ei oo hyvä olla missään, eikä kenenkään kanssa. En pääse pakoon itseäni.

"Tää maailma sortuu mun jalkojen alta, kumpa tää fuckin' painajainen ois vaan unta."

???????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Kuinka helppoo ois vaan nukahtaa, eikä enää heräis. Kuinka helppoo ois hypätä veteen paino kiinni jalassa eikä nousta enää. Kui helppoo ois hypätä junan tai rekan alle. Kuinka helppoo ois vetää ranteet auki...ei tien yli vaan tietä pitkin.

En jaksa enää kirjottaa. Antaa kuvien kertoo loput.

 

 

 

 

Pelottaa lähteä tästä. Pelottaa että teen jotain...typerää.