Onni vaatii vapautta, vapaus vaatii rohkeutta #

Voi olla, että mä lähen huomenna. Pakko päästä juhlimaan uuttavuotta. En tiiä onko peli vielä menetetty vai pystyykö järki vielä voittaa tunteet. Mä haluan sitä niin paljon. 
Haluun olla vapaa, vaikka sitten sillä hinnalla että kun mut saadaan kiinni menetän mun vapauden joksikin aikaa. 
Tietenkään en halua sitä, mutta kun haluan päästä pois tästä systeemin rakentamasta laitoksesta. 
Toivottavasti mun läheiset ymmärtää mun päätöksen. Suunnitelma mulla jo on, mutta sitä en tässä kerro. Se ois liian riskialtista. 
En tosiaankaan tiedä mitä mulle on tapahtumassa. Viime yönä mun päänpäällä lenti mustia perhosia. (Olin sillon vielä hereillä.)
Mun huoneen tuolilla istu musta kissa ja se tuijotti niitä perhosia ja mun lattialla istu joku valkosessa mekossa. 
Ja SE meni mun pään läpi. Olin kattomassa selkäni taakse kun tunsin jonkun tuijottavan mun niskaa...sit se tapahtu. En osaa sanoin kuvailla miltä se tuntu. Kaikki ajatukset ja koko mun oleminen pakeni hetkeks tunsin vaan miten se liiti mun päänläpi, tuntu kuin koko huone olis tärissy. 

Toivon todella etten keitä tässä itelleni semmosta soppaa josta en ikinä selviä. Vaan toivon, että saan viettää hetken vapaudessa ja sitten voin alistua ja tulla takasin..tai sitten mut haetaan takasin. Saa nähdä. En kuitenkaan usko voivani blogata hirveesti reissuni aikana. Tai jos voin, niin joudun pitämään entistä matalampaa profiilia.
Emmä haluu mitään pahaa aiheuttaa, luulisin. Mutta mun on pakko tehä tää nyt. Mulla ei oo vaihtoehtoja. 
Mä lähen huomenna, enkä tiiä millon palaan. 
Life's crazy so do I. 

En haluu ajatella etten tekis sitä. Koska ne asiat mitä ei tee kaduttaa. Voi olla, että mä pilaan tällä tempulla kaiken. En tosiaankaan halua ajatella sitä nyt. Se ei oo tän ajan murhe..mutta kuten huomaatte. Joku järjenhippu mun päässä koittaa vielä estää mua. En vaan tiedä että onko se riittävä. 

Mä haluun dokata kunnolla. Vetää semmoset perseet etten toivu siitä koskaan. Se mua varmaan oottaakin jos mä nyt lähen. Saan myös läpykkää jos haluun. Voijaan rentoutuu polttelemalla. Ja ostaa essoja. Sit ollaan ihan piupau jokanen. Vaikka se kuulostaa niin kivalta, todellisuus on loppujenlopuks eri. Laskut saapuu ja meitsi kiipee talon katolle...aikoo hypätä. Millään ei näytä olevan mitään merkitystä... haluu vaan pois, unohtaa kaiken. Sit on taas se kysymys, että päästänkö irti vai roikunko vielä tän narun varassa. Ja kukaan ei tiedä minkä siinä hetkessä valitsee, koska silloi järki, tunteet ja tulevaisuus on niin kaukana. 
Sit löytää ittesä joko kuolleena kadulta ja kaapimiseen tarvitaan lasta. Tai sit löydät ittes suljetulta osastolta taas kerran, vailla omaa päätäntä valtaa sun asioihin. 

Saa nähdä miten käy,...toivottavasti mikää ei mee noin pitkälle. Eihän sitä tiedä jos ei kokeile. Täytyy katsoa miten käy, mutta sitä ei tiedä käykö hyvin vai huonosti vai peräti hyvin huonosti.
Haluisin tehä jotain  t o d e l l a  typerää, rikollista. Vanhojen "hyvien" aikojen muistoks ja kunniaks.   
En tosiaankaan tiedä mitä mä oon tekemässä. Mut sen tiedän, että pitkässä juoksussa siitä ei seuraa mitään hyvää.

Kävipä mitä tahansa, mä kerron sen täällä. 

- Pikkupiru