En oo ihan mukana enää täs elämäs. En oikeen tajuu mistään mitää. 31.12 olin melkee koko päivän sairaalassa, piti jutella eri lääkäreille, venata ja jutella taas. Sit mun piti jutella kans jonkun akuuttiryhmän kanssa. Kerroin mun harhoista. Ja ne rupes puhuu et mul on alkava psykoosi...ne ois halunnu että mä jään sairaalaan ainakin yön yli tai, että mä lähen julkulaan. Mutta sanoin että laitos ois turvallisin ja fiksuin vaihtoehto.
Vika lääkäri jonka kaa mun piti jutella oli ihan helvetin jotenki...en tiiä sitä sanaa se vaan puhu jostain, että nyt sen päätös voi johtaa mun elämän ennen aikaseen loppumiseen ja jotain mun sekavasta mielentilasta. Oikei, mun mielentila oli aika sekava en ollu syöny, juonu tai nukkunu yli vuorokauteen.
Mun lääkitystä nostettiin Seroquel Prolong on nyt 400mg.
Saa nähdä miten se rupee vaikuttaa. Tällä hetkellä, olotilassa ei oo minkäänlaista eroa.
Mulla on 7vrk liikkumisvapauden rajotus.
En tiiä mitä mulle on tapahtumassa, päässä on vaan pahoja ajatuksia. Mä haluisin vaan nukkua koko ajan. En oo syöny, ja voi olla, että jos mä en rupee syömään niin joudun sairaalaan. En halua sinne, mutta en voi syödä. En voi. SE ei anna mun syödä.
Söin viimeks maanantai aamuna banaanin, sen jälkeen en oo syöny.
Mun tekis mieli päästä katsomaan mustaa vettä. Tai tuntemaan tuuli talon katolle. Mä inhoon kaikkee ja kaikkia tällä hetkellä. Mä en enää oikein ymmärrä mitään. Ootan vaan sitä hetkee, että elimistö ei jaksa pyörii ja delaan pois. Siihen mä varmaan just tähtäänkin.
Tosiaan, vaikka olo meneekin koko ajan huterammaks ja heikommaks niin tietynlainen hyvä olo kasvaa enkä mä enää haluu syödä koska mulla on se hyvä olo.
Mutta mä kuolisin todennäkösesti vasta kuukausien päästä jos en söis. Mutta jos lopetan juomisen, varmaan viikko.
En tiiä. Mä todella haluisin kiivetä talon katolle ja fiilistellä siellä. Olla niinkun mitään ei ois tapahtunu ja kiivetä sitten perse eellä puuhun.
Mä oon tosi väsyny. Yks juttu silti on varmaa. Mua ei viedä sairaalaan eikä julkulaan. Mähän en lähde.
Paha olo joka ei lähe pois.
Mun tekis niiin paljon mieli viillellä, mutta ei. Ei ei ei ei ei ei ei ei. Kaikki on viety. Kyllä mä jonkun keksin.
Haluan onnistua, haluan pois täältä.
"Haluatko elää?"..."Onko sulla itsetuhoisia ajatuksia?"
Niihin kysymyksiin mä valehtelen. Koska tiedän että jos olisin rehellinen joutusin osastolle. Ja osastollehhan mä en halua.
Mä vihaan itteeni. Miks mä oon niin typerä ja pilaan aina kaiken? Musta ei oo mitään iloo tai hyötyy kenellekkään. Oikeesti arvokkaampi olisin kuolleena. Tosi paljon arvokkaampi.
Mä mietin sitä, että pitäiskö mun ryhtyä valehtelemaan kaikille täällä päin naamaa ja leikkii et kaikki on kunnossa? Se ei kuitenkaan johtais hirveen pitkälle. En jaksa näin, en jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.