Oon melkein pilannu kaiken noidem kaksnaamasten "kavereiden" vuoks. Jonakin päivänä ollaan nii hyvii kavereit ja toisena ei vittuakaan kiinnosta.
Ihan sama. En riskeeraa enää mitää noitten takii. Ei kiinnosta.
Taidan olla vaan pelinappula noitten pelissä, ja siihen mä ek suostu. Be with me or dont.
Mä vihaan kaikkia tässä vitun koulussa, tytöt on pelkkiä lutkia ja pojat naistenperässä juoksevia pikku runkkareita. Mä vihaan täällä olemista.
Jalat on alkanu jo vähä parantuu. Mut on kipeet edelleen. Ihan sama. En jaksa välittää mistään just nyt.
Mä oon vihanen ja pettyny kaikkeen.
perjantai 31. tammikuuta 2014
Huomenna taas aamu uus, tätä kärsimystä kestää ikuisuus #
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on tervetullutta. Mutta pysykää asiallisena.